Niin. Se marraskuu. Se on jotenkin ihan maaginen täällä, aurinkoa ja keltaisia lehtiä ja niin kovin paljon pirtsakkaampaa menoa kuin mihin olen tottunut. Olen ihan onnessani. (Ja viimeksi, kun syytin tyhmää tekniikkaa kaikesta, vika oli tietenkin vain itsessäni. Painoin väärää nappia.) Tuntuu ihan väärältä vanheta nyt, kun yleensä syntymäpäivä on ollut hieman sitä kieroutta ja kitkeryyttä, mitä marraskuu nyt vain on. En tiedä, miten suhtautua. No sen varsinaisen vanhenemisen voisin kyllä jättää väliin, johan äitikin sanoi että kyllä hällä on vanha mukula. Kaksikymmentäkolme! Missä välissä muka? Ihan ihmeellistä.

Sain aika monta postipakettia ja lauantaina aion leipoa kaakun. Lunta ei ole, mutta päätin, että tänä vuonna en välitä. Koska onhan tämä nyt aika perhanan kivaa.