Sitten toisaalta, on se kevät ihan kivakin. Tänään paistoi aurinko varsin komeasti jo siinä vaiheessa, kun koitin vailla seitsemän päästä tolpilleni ja ruveta ihmiseksi. Rautatieaseman nurkilla oli hiekoitushiekat siivottu pois, askel oli melkein kevyt. Töissä sain vihdoinkin vähän enemmänkin palautetta, ja vaikka se oli aluksi vähän pelottavaa (Miksi se aina onkin niin pelottavaa?), vähän aikaa järkeiltyäni olin taas sitä mieltä, että se oli vain hyvästä. Sivulauseissa mainittiin jo Aika Diplomityön Jälkeen. Niin, minä valmistun tänä keväänä. Jos sitä rupeaa liiaksi miettimään, pää nyrjähtää.

Niin ja eilen sain palkankorotuksen. Se oli tietenkin vain joku pikkuruinen indeksikorotus, mutta koska en tiennyt siitä, otin sen juhlan aiheena. Tänään menin kauppaan ja ostin puseron, jossa on sydämiä. Se ei ollut ihan tyylini mukainen, mutta ehkä minä rupean sellaiseksi, sydänpuserotytöksi. Eväänä mulla on vadelmaveneitä, kaverini poikaystävä toi niitä tuliaiseksi oltuaan ruotsinlaivalla remuamassa poikain kanssa. Minulle, ilmeisesti koska mulla ei ole omaa poikaystävää, joka kävisi remuamassa jossain. Joskus nämä tämän ystäväpiirin kuviot ovat vähän kieroutuneita, mutta mitäs siitä, aika parhaita ne ovat silti. Ja vadelmaveneistähän minä en kieltäydy koskaan.