Onpas taas vähän hassua. Maanantaina vaikertamani karmea kouluviikko on hujahtanut ohi ihan huomaamatta, eikä yksikään alasin ole rysähtänyt niskaan. Huomisen pitkä työvuoro helvetillisessä lauantaimarketissa ei pelota yhtään, vaikka sen jälkeen olenkin lupautunut junailemaan itseni maamme rannikkoseudulle katsomaan suosikkihipetihoppia ihan epähipetihoppi-ihmisten kanssa. Ja huomisen jälkeen on sunnuntai, jonka jälkeen on taas uusi viikko täynnä niin paljon suhaamista ja pusaamista, että kännykän kalenteri sanoi sopimuksensa irti. Edistyneempää teknologiaa edustava paperimuotoinen teekkarikalenteri jaksaa onneksi roikkua vielä menossa mukana, joten asiat ovat hyvin. Kierolla mielelläni vähän nautin näistä kiireisemmistä ajanjaksoista, niistä tulee niin tärkeä olo. Oikeastihan minä luokittelen eloni kiireiseksi, jos  leppoisaa lojumisaikaa jää vain noin neljäsosa viikosta. Jos jokainen lattialla kieriskelty tunti pistettäisiin kalenteriin, saisin hankkia ehkä ihan sihteerikön sitä varten.

Hirmuisen hyväntuulista on nyt tämä kaikki. Eilen aiheutin pienellä urpoilullani rauhallisenpuoleiselle koulutoverilleni noin kymmenen minuutin hillittömän itkunaurukohtauksen, mikä aiheutti itsellenikin joitakin suupielennostatuksia. Tänään hiihtelin yksikseni pyykkituvassa ja nauroin ääneen omille ajatuksilleni. Vitsit että oon vitsikäs veikko! En tiedä onko paljon surkuhupaisempaa kuin tytskä, joka nauraa omille ajatuksilleen, mutta hupaisaa se on surkuhupaisakin ja taas naurattaa.

Lähdin sitten kirjastoon, koska kirjastossa on vakavaa ja arvokasta, mutta sielläkin vähän virnuilutti, kun lehtilukusalissa viereeni tuppasi läjä hädintuskin metrinmittaisia lökäpöksypoikia, jotka puhuivat suu vaahdossa ex-tyttöystävistään ja näiden perseistä. Tuli kovin tätimäinen olo, kun olin ollut ihan siinä luulossa, että tuon kokoiset pikkujässikät lähinnä juoksevat karkuun nähdessään tyttöjä, saati sitten että seurustelisivat niiden kanssa. Näin oli ainakin silloin minun aikoinani, muistelen (katkerana, haha). Mutta ehkä onkin kyse siitä, ettei minulla ollut tarpeeksi hyvä perse. Huoh.