Tilanne alkaa pikkuhiljaa olla se, että minulla on enemmän syömäkelpoista ruokaa työpaikan jääkaapissa kuin omassani ja nukun enemmän kaikenmaailman busseissa kuin omassa sängyssäni. No vähän liioittelen, mutta niinhän aina. Nyt olen tässä, popsin kylmiä nakkeja ja valmistaudun säntäämään taas bussiin. Aurinkoisella ilmalla pussikaljaa puistossa, sadesäällä tuopposia sisätiloissa. Ihan hassua taas. Eilen kaupungilla vanhempi herrasmies pysäytti minut ja kysyi kohteliaasti: "Anteeksi tyttö, mahdattekohan te tietää, mistä saisi naista? Nyt pitäisi saada naista." Miten minä nyt tuommoisia tiedän, mutta opastinpa sedän kuitenkin lähimmälle terassille onneaan kokeilemaan. Itselläni oli hoppu bussiin. (Taas. Kyllä kuukausikortti on maksanut itsensä jo takaisin näillä suhinoilla.)

Ensi maaliskuulle lähetän nyt paljolti hymyä. Tätä riittää varastoitavaksikin.