Viime yönä vietin oikein romanttisia hetkiä tenttikirjani kanssa. Tiedättehän ne runolliset opiskelijaelämän kuvaukset, joissa katto vuotaa ja sähköt katkeaa, ulkona pauhaa myrsky ja sisällä taistellaan aikaa vastaan tuhatsivuinen latinankielinen tenttikirja kainalossa? No, ihan tuohon ei täällä päästy, mutta sentään aika liki. Okei, nukuin mä kunnon yöunetkin, enkä edes tutkinut ihan jokaista taulukkoa ja kuvaajaa, vaan hypin iloisesti niiden yli, mikä nopeutti sivunkääntämistahti melkoisesti. Tenttiin on nyt aikaa kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia ja sivuja kirjassa on vielä kymmenen. Olen vähän liian hyvä.

Johtuuko se minusta, vai onko tänä vuonna pimeämpää kuin yleensä? Ihan sama, mihin aikaan on hereillä, kun aina on pimeää. Eilen olin puoliltapäivin liikenteessä ja valon perusteella olin varma, että kello huitelisi lähempänä neljää. Nyt ei olla vielä puolessakaan välissä päivää, mutta silti täällä saa sytytellä valoja, että näkisi. Ei siinä mitään, tykkään kyllä useimmiten pimeästä, se kun kaunistaa mukavasti. Tässä koneella istuessa se tosin vähän ärsyttää, kun en ole vieläkään muistanut ostaa uutta lamppua tähän viereeni. Surffailu kynttilänvalossa on jotenkin kovin... teennäistä. Haha.

Joo. Takaisin tenttikirjan luo. Sen kun saan purkkiin, ryhdyn aktiivisemmin välttelemään seuraavia monisteläjiä ja kirjanrepaleita. Kolme tenttiä 24 tunnin sisään on siitä ihan hyvä tahti, että tentit jolkottelevat vastaan ennen kuin niihin lukua ehtii edes suuremmin stressata. Saati sitten aloittaa.