Perkele. Pitikin lätistä. Nyt se juna oli sitten jo lähtiessään puolitoista tuntia myöhässä.

Selviydyin minä nyt sitten kuitenkin kotokodon välietappiin, vaikka kipeää se vähän tekikin. Täällä ei ole mikään muuttunut sitten viime viikon, jälkeeni jättämät likaiset sukatkin pyörivät tuossa lattialla. Hmph. Jotkut tahot lomailevat mielestäni liikaa. Ei niillä perheenjäsenillä nyt muuten mitään hoppua olisi, mutku piskiä on ikävä. Olemme olleet erossa jo niin kauan, että viime kohtaamisella reiteeni hankitut mustelmatkin alkavat jo haalistua. Ja se on kauan se, sillä rekun leukaperissä on puruvoimaa.

Voisin mennä nukkumaan. Kun kerran tuo vuodesohvakin on tuossa jo valmiiksi auki. En enää ikinä matkusta junalla. Paitsi taas maanantaina.