Ajoittain paskamainen elämäni johti minut eilen tilanteeseen, jossa oleskelin samassa tilassa, jonka toisella laidalla esiintyi (vai pitäisikö sanoa julisti metallitotuutta) itse Teräsbetoni. Minulla on ollut yhtenä elämänohjeena välttää moisia tilaisuuksia, mutta kun kerran life's a bitch etc, seisoskelin sitten katselemassa sitä pelleilyä. Olihan se jollain tasolla ihan viihdyttävää, eipä minua usein puhutella soturittareksi. En voinut olla miettimättä, mitä niiden jannujen työsopimuksessa lukee. Nahkahousupakko ja jos vetää vaikka oranssinkirjavan paidan päälle keikalle, saa potkut samantien. Kyllähän minullakin on tietysti ollut työpaikkoja, joissa työasu on ollut työnantajan tarkasti määrittelemä, eikä tiettyjen palvelualan paikkojen uniformut missään nimessä mitään miellyttäviä saati sitten mairittelevia ole, mutta kyllä mua tympisi vetää ne samat hikiset nahkahousut joka ilta jalkaan. Ihan kävin säälimään niitä kavereita, vaikka mistäs minä mitään niiden vaatemieltymyksistä tiedän. Taitaa olla kuitenkin parempi, etten jatkossa enää kulkeudu Teräsbetonin keikoille. Tulee liikaa kaikenlaisia nahkahousuajatuksia.

Vaikka vielä surenkin Hopeista Salamaa ja etenkin sen mukana menneitä tiedostoja, tämä lainakone on aika näppärä. Minulla kun ei koskaan ole ollut läppäriä käytössäni ja esimerkiksi tämmöinen sohvalla surffailu on ihan tuntematon käsite. Tässähän on varsin lokoisaa! Tietokonetuolini on yhä edelleen se Ikean vehje, jota ei Ikeankaan mukaan kannattaisi käyttää työtuolina ja koneella notkuminen tarkoittaakin tässä taloudessa puutunutta persusta ja kipuilevaa selkää. Tässä sohvalla voi heittää vaikka maaten, jos siltä tuntuu. Television kaukosäädin toiseen kouraan ja kahvisaavi toiseen ja johan on leppoisa lauantaiaamu taattu. Jos Salama ei tästä tokene ja minun on investoitava uuteen koneeseen, aion kyllä hankkia kannettavan. Sitten kantelen sitä ympäriinsä ja esitän tärkeää, vaikka oikeasti selaan jotain LOLcatsejä tai jotain. Hah. Se olisi hauskaa, vaikka tietenkään emme toivo, että Salama on täysin manan majoille mennyt. Koska ne kullanarvoiset tiedostot. Eikä minulla mitään läppärirahoja ole, kun en meinaa töitäkään saada. Perhana.

Kävin viime viikolla äänestämässä ja viime yönä luin sitten tarkemmin netistä, minkämoista heppua olinkaan tällä kertaa kannattanut. Koska tässä järjestyksessä kunnolliset ja valveutuneet henkilöt poliittisen vaikuttamisensa tekevät. Vaikka ehdokkaan valitsemisessa noudatinkin vain vääriä perusteita, totesin nyt, että aikas nappiin taisi mennä noiden ajatuksienkin osalta. Aika hauskaa, että tyyppi, joka on oikean ikäinen (Tässä kohtaa moni naisihminen vetää esiin vielä sen sukupuolikortin, mutta minä OMG sentään en, olenpas huono ja tyhmä.), oikeasta puolueesta eikä edes näytä ihan pälliltä, on minun kanssani vielä samaa mieltä monesta asiasta tai siis ehkä kuitenkin tässä minun originaalien ajatusten puutostilassa niin päin, että minä olen hänen kanssaan samaa mieltä monesta asiasta. Tosissaan toivon, että ehdokkaani pääsee läpi. Keskustelin tässä äiteen kanssa vaaleista ja tajusin, kuinka paljon siistimpää on olla äänioikeutettu Tampereella kuin esimerkiksi kotopuolen tuppukylällä. Täällä ehdokkaissa on oikeasti valinnanvaraa, kun taas kotopuolessa valintakriteereistäni jo yksikin karsisi ehdokkaat aika tehokkaasti olemattomiin. Jotain ehkä kertoo kylän touhuista se, että tänä vuonna ehdolla on yksi ihan oikea julkihomo ja aihetta oltiin kuulemani mukaan käsitelty paikallislehdessä samaan tyyliin kuin valtuustoon olisi änkemässä marsilainen, jolla on kolme kättä ja erikoinen aksentti. Muista ehdokkaista mainittiin ammatti ja luottamustoimet, homosta kerrottiin, että hän on homo ja avopuolison kanssa hankittu lapsi ei siis siten ole tullut perheeseen sillä Yhdellä Ainoalla tavalla, joka peräkylällä hyväksytään. Huokaus. Ihan hyvä, etten enää ole kirjoilla siellä. Olisin kuitenkin tuntenut houkutusta äänestää tätä homoa ihan vain pakkaa heilutellakseni, mutta sitten olisin myös kannattanut henkilöä, joka ei parin nettilähteen mukaan hallitse alkeellisintakaan yhdyssanojen oikeinkirjoitussääntöä. Ja se olisi ollut liian kova dilemma purtavaksi.

Hmm. Mun piti mennä kauppaan tänään. Olen vältellyt sitä toimintoa päiväkausia ja nyt tilanne kahvimaidon ja hyväskän ja siinä sivussa myös jonkin sortin oikean ruoan suhteen alkaa olla kriittinen. Eee-en jaaaksa meeennä. Voikohan saamattomuuteen kuolla?