Tiedättekö, sairastaminen on paskaa. Viimeisen vuorokauden aikana olen yskinyt ja niistänyt, sitten niistänyt ja yskinyt voidakseni taas hieman yskiä ja niistää. Ei tässä enää paljon nukuta tai huvita tehdä mitään muutakaan, kun voi vain yskiä ja niistää. Köhköh. Koomisena sivujuonena multa on kadonnut ääni, mikä tekee esimerkiksi puhelimessa asioimisen vähän haastavaksi. Piti soitella asunto- ja muistakin asioista, mutta jätin väliin, kun omien perheenjäsentenkin kanssa kommunikoiminen oli hankalaa. Oma kähinä kuulostaa niin hauskalta, että puhuessa naurattaa koko ajan, mikä aiheuttaa yskänpuuskia, mikä taas ei juurikaan helpota viestin välittymistä. Joo, soitellaan ehkä ens viikolla, moi.

Aamulla oli pakko pistäytyä koululla viemässä sinne pari paperia, mutta olotila oli semmoinen, ettei sinne juuri pidemmäksi aikaa voinut jäädä, vaikka ulkona hyökkäilevä pakkanen saikin miettimään kotimatkan siirtämistä iltapäivään. Missaan siis tällä viikolla suunnilleen kaikki luennot, mitkä missasin viime viikollakin, mikä tarkoittaa sitä, että en ainakaan pääse kärryille niillä kursseilla, jotka lähtivät käsistä jo joskus kolme viikkoa sitten. Koitin tehdä tänään paria harjoitusta, ihan oikeasti koitin, mutta joko tämä tauti on vienyt aivokapasiteetistani kolme neljäsosaa (ja siinä jäljelle jääneessä osassa on noin puolet aakkosista sekä saksan akkusatiivia vaativat prepositiot) tai sitten en vain yksinkertaisesti osaa. Ihan tuttua ja turvallistahan tämmöinen tilanne toki on, mutta vähän huolettaa, kun sama toistuu vähän turhan monessa kurssissa yhtä aikaa. Olen pöljä. Ensi syksynä on sitten tekemistä näiden kurssisuoritusten kanssa.

Huomenna koitan löytää itselleni jostain lääkärin, joka antaa mulle lomaa töistä, sillä tässä kunnossa en juurikaan haaveile asiakaspalvelutyöstä. Kostan niille rimpauttelijoille, jotka ovat jatkuvasti kinuamassa mua lisätöihin perumalla vanhatkin vuorot. Siitäs saavat. Vähän kyllä tympii olla huono työntekijä ja vielä enemmän tympii jonkun lääkäristyypin tapailu, mutta ehkä sairasloma on ihan hyvä ratkaisu muunkin kuin flunssan osalta. Ei kärsi nuppikaan niin pahasti. Automarketit ovat raastavia paikkoja, ne syövyttävät herkän mielen kovin helposti.

Jos tämä perkeleen tauti sotkee vielä lisäksi viikonlopuksi sovitun tapaamisen vanhan, poissa maisemista olleen kaverin kanssa, on kaikki ihan täydellistä. Sairastaminen on paskaa. Kuulitteko?