Ja sitten se olisi marraskuu, hiphei. Synkkää ja pimeää. Sopivasti olen ollut vähän nyrjähtäneellä mielellä, kun tulin hassusti tajunneeksi, että ne tilastot ja taulukot, joita olen liikenneturvallisuuteen liittyvissä koulujutuissani koko syksyn pyöritellyt, kuvaavat ihan oikeita ihmisiä. Jokainen numero on joku ihan oikea tyyppi, joka on jossain lähtenyt matkaan ja jäänyt sille tielle. Sitä yhtä tietyssä paikassa, tiettyyn aikaan, tietyssä onnettomuustyypissä kuollutta ihmistä ikävöidään jossain varmaan tälläkin hetkellä. Ja minä vain piirrän kotona kauniin värisiä kuvaajia. Aika kieroa, kun sitä tarkemmin ajattelee.

Samaan aikaan olen oikeastaan aika innoissanikin tuosta koulusta. Teen jatkuvasti ylimääräistä työtä ihan vain siksi että kiinnostaa, kuvitelkaapa sitä. Sinänsä aika ärsyttävää, että tähän tilanteeseen päästäkseen on täytynyt kahlata loputon määrä pakkopullakursseja, joita on toki vielä edessäpäinkin jäljellä, mutta onneksi sentään vähenevissä määrin. No tulipahan kahlattua, ehkä niistä jäi jotain käteen. Ja kenties tämä aavistuksen verran kalmanhajuinen projektini kasvaa jossain välissä hyödylliseksi ja positiiviseksi jutuksi muidenkin kuin itseni kannalta. Tai sitten parannan maailmaa jonkin muun aihepiirin parissa. Sama se, kunhan jossain on jotain järkeä, kun aika monta vuotta ehti mennä ettei järkeä ollut yhtään missään.

Hmm, aika yllättävän positiivista mietiskelyä päivälle, joka alkoi vanhentuneella maidolla aamukahvissa. Asiaa ehkä auttoi se, että sain vihdoinkin hoidettua ne vaihtoon liittyneet paperiasiat, joiden kanssa taistelin pari kuukautta ja ehdin jo olemaan vakuuttunut, että en tuosta koulusta koskaan tule pois pääsemään kun en osaa lomakkeitani oikein täyttää. Nyt ne ovat korkeamman voiman käsissä. Toivokaa, että tiedekunnalle kelpaa ja Kelakin lopettaa mupisemisensa. Vielä kun yksi sähköpostejani ignoraava opettaja ottaa silmän käteen ja näkee käsittämättömän erinomaisuuteni, lupaan lopettaa byrokratiasta kitisemisen ja yliopistorakennuksen potkimisen uhkailun. Ainakin vähäksi aikaa.

Mutta niin, katkeranmakea marraskuu, lempikuukauteni. Näin lehdessä ohjeen karpalo-valkosuklaakakkuun, joka jäi kummittelemaan mieleen niin paljon, että revin sen irti ja lähetin äidille. Mun syntymäpäivä on tulossa. Tarvitsen kakkua.