Yymh. Jotenkin muistelisin, että tenttiviikkoon piti kaiken kurjuuden loppua ja loppukevät olisi ollut pelkkää lojumista ja loikoilua. Miksi tämä stressi vieläkin painaa? Harkkatyöt tanssivat ripaskaa ja muutakin asiaa on tehtävänä ja toimitettavana niin paljon että järki loppuu. Hartiat ovat taas semmoisessa ikijumissa ettei päänsärystä saa hetkenkään rauhaa ja öistäkin on tullut kovin levottomia, kun hötkyilen pystyssä ties mitä asiaa häröilemässä. Viime yönä etsin kovasti jotakin. Kävin pilkkopimeässä läpi kirjahyllyä ja haroin sängynalustaa, kunnes vihdoin tajusin, että kello on kaksi, minulla ei ole mitään hukassa, takaisin punkkaan ja peiton alle. Yölliset tekstiviestit saavat minut nykyään pomppaamaan pystyyn ihmettelemään mitälie mikroaaltouunia tai palohälytintä, enkä yhtään meinaa tajuta, että puhelin se on joka piipittää. Hmph.

En meinaa saada töitä ja se ahdistaa. Työnantajat oikein kilpailevat, että kuka ehtii haastattelun jälkeen hylkäämään minut nopeimmin ja saamaan oloni entistäkin kelvottomammaksi. Tulossa on kai se kesäloma, josta olen puhunut jo monta vuotta, haha. Notkun rahattomana kotokotona ja saan viikkorahaa koirankusetusta vastaan. Kuulostaa täydelliseltä.

Loppuisi edes tämä talvi. Alkuviikosta tuli ainakin kotopuolessa lunta ihan komeasti ja täällä on kadut ja pihat semmoisessa jäässä, että pitää kävellä könkäten kuin olisi paskat housussa. Aurinkohan tuossa on paistavinaan, mutta sitä on turha uskoa. Aamulla ainakin oli aivot jäätyä, kun koulua kohti talsin. Riittää tätä laatua jo, okei? Otetaan seuraavaksi kehiin vaikka se helvetillinen pöly- ja allergia-aika, että saadaan tähän kurjuuteen vähän vaihtelua. Ja sitten tietysti se sateinen kesä ja kiusaavat hyttyset seuraavaksi. Antaa tulla vaan, minä kyllä osaan valittaa vuodenajasta jos toisestakin.