Omaisuuteni esiintyy röykkiöinä vähintäänkin kolmessa eri kaupungissa, en ole ihan varma enää. Muuttomieheni eli isi ei ole käytettävissä varsinaisen muuttoni aikaan, ja kaikki yksinkertaisempi olisi väärin, joten asioita liikutellaan nyt pienissä erissä sinne tänne ja minulta alkaa mennä hermo. Kun poissa on niin pöytä kuin kirjahyllykin, asioita voi säilyttää lähinnä lattialla ja sehän se muuttaakin sisustuksen viihtyisäksi. Ensi viikolla minulta riistetään sohva. Siihen muuttoon on tosiaan vielä yli kuukausi aikaa. Saa nähdä, missä vaiheessa palaa käämi lopullisesti.
Kahtena iltana putkeen olen kokenut eeppisen mittaluokan kaatosateita juuri niillä minuuteilla, kun työillan jälkeen kävelen kaupalta bussiin. Minähän en nyt periaatteessa sateista niin välitä, mutta joku raja silläkin hippeilyllä. Siinä tuli mietittyä hydrologian perusteita, kun keskustan kadut muuttuivat yhtäkkiä vesistöiksi ja minulla oli jalassa niin märät farkut, että niitä sai pitää kaksin käsin ylhäällä. Sateenvarjosta ei ollut minkäänlaista suojan toivoakaan ja kurkkupastillit sulivat laukkuun iljettäväksi mönjäksi tärkeiden koulupapereiden väliin. (Kyllä, minä vieläkin kantelen ympäriinsä koulupapereita. Huokaus.) Bussiin päästyäni alkoi paistaa aurinko. Hervannassa oli kuivaa ja herttaista ja minä näytin ääliöltä, koska olin edelleen läpimärkä ja ne farkut olivat jo venyneet ainakin kolme kertaa aamuista pidemmiksi. Sitten sain yllärinä aamuvuoron ja nukuin hyvin vähän ja olin ilman aamupalaa kolmeen asti ja ilman aamukahvia vielä tähänkin asti ja tällä hetkellä olen melko tyytymätön olooni. Ulkona paistaa aurinko. Haistakoon paskan.
Otin ehkä hienon ja tunnelmallisen valokuvan joskus, mutta a) kamerani on ihan paska ja kuluttaa akun tyhjäksi ehkä minuutissa ja b) en löydä kameran piuhaa mistään, koska tämä kämppä on niin saatanan sekaisin, eli ette ehkä ihan pian näe sitä kuvaa. Mutta kuvitelkaa se. En muista, mitä se kuva esitti, mutta samapa tuo. Mietin vähän, että ostaisin uuden kameran. Vaikka mun piti kyllä ostaa uudet housut. Hmm.