Vähän alavireistä nyt. Soluasuminen rasittaa ja ratkaisen asiaa kulkemalla edestakaisin joen viertä kuulokkeet korvilla. Täällä on syksy ja se on nätti, mutta viluinen. Huomenna hyppään junaan, ihan siksi vain että voin, ja koska matka vieraaseen maahan maksaa vähemmän kuin bussimatka Tampereelta kotopuoleen. Jotenkin kutkuttava ajatus.

Tänään kämppikset ovat poissa ja voin rauhassa hengata sunnuntaiasussa, joka sisältää muodottoman t-paidan, roikotushousut, kahden euron alesäärystimet sekä Ikeasta ostetut vihreät tohvelit. Neljän tunnin aamupala, törkysivuja netistä sekä uusi käsityöprojekti, josta tulee "jotain" vielä syntymättömälle kummilapselleni. Tai ummilapselleni, koska hyveistäni puuttuu se k eli kristillisyys. On muuten kummaa, kuinka kovasti odotan tuon uuden ihmisen tapaamista. En yleensä välitä niin kovasti uusista ihmisistä, ja tämä on vielä sellaista laatua, ettei se taatusti hymähtele vitseilleni ainakaan muutamaan vuoteen. Ja silti lähettelen tyypille facebook-viestejä ja väkerrän sormet solmussa jotain taidoilleni liian monimutkaista. Täti pehmenee.

Yksi ilta yritin kaivella netistä suosikkiradiokanavaani kuuluviin, mutta se soitti vain Nenan 99 Luftballonsia. Läppärin näppäimistön välissä on suklaata. Hmm.