Olen kotokotona. Täällä ei ole ketään, ei edes piskiä. Laps' kun tulee maailmalta niin muu perhe lakoaa tieltä pois. Hah. No käy täällä sisko välillä nukkumassa. Aamulla koin vahvan wtf-ilmiön, kun puolenpäivän tienoilla kömmin lomauniltani (Niin kieroa matskua taas että hirvittää. Yksi unista sijoittui työpaikan kahvihuoneeseen ja se on ainoa perheen pienimmille sopiva tieto siitä unesta.) ja löysin keittiöstä itselleni kohdistetun kirjelapun. Jääkaapissa on mansikoita, syö ne. Siskolta! Siskolta, joka oli aamulla aikaisin töihin(!) lähtiessään vain minua ajatellen raapustanut jääkaapin sisältöä paperille. Olen saavuttanut elämänvaiheen, jossa pikkusiskoni hoivaa minua. Töistä tultuaan kävimme yhdessä kaupassa, sisko maksoi ruoat ja sitten valmisti illallisen. What. The. F*ck. Maailmanloppuko tässä on tulossa vai mitä oikein tapahtuu? No, oli se sitten palvelusta vailla, lupasin kuskata kotiin baarista, mutta silti. Tämä on hämmentävää.

En muuten syönyt niitä jääkaapin mansikoita, kun ne olivat ihan nuhjuisia. (Kiittämätönkin vielä!) Sen sijaan söin tuoreita mansikoita suoraan takapihan rikkaruohokeitaasta, joka ennakkoluuloistani huolimatta onkin ihan oikea mansikkamaa. Tämän perheen puutarhanhoitotaipumukset tietäen en todellakaan etsinyt sieltä mitään syömäkelpoista, kunhan kävin vilkaisemassa, mitä kuuluu viereiselle yrttimaalle, johon joskus toukokuussa viskelin jotain siemeniä eikä sen jälkeen viljelmään ole kiinnitetty turhemmalti huomiota. (Joko yrtit voivat erittäin hyvin tai sitten en vain erota niitä rikkaruohoista. Sama se, en minä yrteillä mitään tee.) Oman maan mansikat. Onko mikään sen makoisampaa? Tällä reissulla olen viimeistäänkin oppinut sen, että kotopuolessakin asiat voivat muuttua. Vaikka ei sitä uskoisi.

Lämmintäkin täällä on. Väittävät, että sateisin kesä sitten viime vuoden (Vai koskas se nyt olikaan se viimeisin sateisin kesä ikinä?), mutta aina kun minä tulen tänne, täällä on kuuma. En minä valita, nurmikkoa ja terassia ja järvenrantaa ja muuta semmoista, mutta lämpimällä ilmalla tämä huoneeni (Vai pitäisikö sanoa vierashuone?) on kuin etelämaalainen helvetti. Ilmansuunnat ja pensasaidat ja muut luonnon pirulaiset ovat liittoutuneet minua vastaan niin, että mukavanlämpimän iltapäivän jälkeen tämä huone on pitkälle yöhön ihan omassa trooppisessa ilmastossaan. Muualla talossa on ihan miellyttävää. Mikään ei tietysti estä minua majoittumasta muihin huoneisiin, talo kun tosiaan on täysin vallassani, mutta tässä saunassa on tämä lämpimästi pörisevä tietokone, joka vetää puoleensa. Minä en saanut koneista tarpeekseni esim. tällä viikolla, kun vietin neljä työpäivää näytön ääressä odotellen sitä uutta työtehtävää, jonka sainkin puolitoista tuntia ennen lomille lähtöä. Aika monta turhanpäiväistä nettisivua ehdin käydä läpi. Ja sain vielä rahaa siitä. Ihan hullua.

Mut on tää loma sitten kiva. Olen ehtinyt notkumaan armaiden ystävättärieni kanssa, jotka ovat törkysuisinta porukkaa mitä tiedän. Jos niistä iskuista selviää hymyssäsuin, selviää mistä vain. Hymyssäsuin ei kyllä riitä, kommentit olivat paikoin sitä tasoa että lattialla kieriskeltiin ja vatsaan otti. Koin melkein kulttuurishokin, kun saavuin harmaiden virkamiesten keskeltä noiden tirppojen seuraan ja päädyin viettämään iltaani pohtien syvällisesti vastausta kysymykseen Miksi herra X ei anna? Voi pojat, tietäisittepä mitä teistä puhutaan selkänne takana. Jatkumoksi eilisillalle menimme tänään elokuviin katsomaan Sinkkuelämää. (A. Helkkari, KYMMENEN euroa yhdestä elokuvasta?? ja B. Kyllä, olen lande, kun kävin katsomassa sen vasta nyt.) Päätimme, että sen minkä jalkineissa menetämme (Seurueesta kahdella kolmasosalla oli kotioloissa jaloissaan vaaleanpunaiset feikkicrocsit. Minä olin kaupungissakin siskolta pöllityissä fläpäfläpä-tossuissa. Se niistä Manoloista.) korvaamme ainakin analysoinnin perinpohjaisuudella. Vai onko Carrien miesongelmista tehty ikinä monisivuista mind map -kaaviota ruutupaperille? Ei taida olla, ei.

Huomenna lähden ehkä rannikolle. Taloahan minä olen täällä vahtimassa, mutta kun tämä kerran näin tyhjyyttään kolisee niin mitäpä minä tätä vahtimaan. Aina niin pettämättömän äidinlogiikan mukaan keino estää kuopuksen kotibileet vanhempien poissaollessa on raahata kuuliainen isosisko kotiin. Se, että sisko bilettää yöt läpeensä naapurikaupungin baareissa ei ole mikään ongelma. Kukaan ei epäile, että minä pitäisin täällä kauhistuttavat bileet, mikä on kyllä kieltämättä ihan realistinen arvio, sillä enhän minä tästä kyläpahasesta enää kovinkaan laajoja nuorisojengejä tunne. Minun täytyy siis lähteä pitämään bileitä muualle. Älkää kertoko äitille.