Tänä aamuna piirsin itselleni lukujärjestyksen ja teippasin sen seinään. Lukujärjestyksen! En muista koska mulla olisi viimeksi ollut sellainen, mulla on ollut ikuisuus vain suttuisia kalenterimerkintöjä, paikkaansa etsiviä luentotilaisuuksia, peruuntuvia harkkatyötapaamisia ja loppuaika sitä surullisenkuuluisaa itseopiskelua. Nyt mulla on oikea lukujärjestys, jonka pitäisi pitää kutinsa melko hyvin jonnekin toukokuulle asti. Jos kaikki onnistuu, se on myös viimeinen lukujärjestykseni ikinä. Aika hurjaa.

On kiva olla kotona taas. Ei kotopuolessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta helkkari kun en vain osaa tuota vuodenvaihteen aikaa. Olen sekoillut sen kanssa ennenkin. Tänä vuonna olin aattoillan kuskina ja silti kävin pillittämässä vessassa jo ennen kuin ilta oli kunnolla pimentynyt. Toisissa kekkereissä keskityin tuijottamaan synkkänä mukiini puolen iltaa ja jatkojen sijaan lähdin kävellen kotiin, vaikka pakkasta oli reilusti ja vaatetta vähän vähemmän. En ymmärrä miksi. Ilmeisesti hyvätkin vuodet kuuluu päättää huonosti, että saa tammikuun sitten käyntiin kunnolla. Tuijottelen lukujärjestystäni ja päätän pysyä tiukasti täällä jos en nyt ikuisesti, niin ainakin sen verran talvea, että osaan taas vähän olla ihmisten kanssa. Muidenkin kuin sen vuodenvanhan kummapojan, joka jonkin aikaa tuntui todellakin ainoalta henkilöltä, joka ei vaadi minulta liikoja ja päinvastoin. Sen ikäisiä on lopulta aika helppo miellyttää.

Mutta niin, nyt lähden kouluun ihan oikealle luennolle. Ulkona on taas pirun kylmä, mutta mulla on uusi ihana villatakki, jonka löysin -70% alesta. En yleensä osaa alennusmyyntejä(kään), joten pidän tätä merkkinä. Seitsemänkymmentä prosenttia on jo aika hyvä.