Tein tuossa aamupuhteiksi vähän tilintarkastelua. Joulukuu oli nyt aika saada arkistoihin, mutta sitä varten piti kaivaa mielestään aattoillan rahankäyttötottumuksiaan. Simppelit mökkipileet voivat tulla aika hintaviksi, jos niitä varten matkustaa muutamilla joukkoliikennevälineillä ja jää muutamia tunteja ruokatarjoilusta, josta on kuitenkin osansa kolehdissa maksanut. No, mitäpä sitä murehtimaan, viime vuotta. Nettipankkiin päästessäni hämmästyin suuresti, kun tilin saldo oli muutamaa satasta suurempi kuin mitä muistikuvani pankkiautomaattien läheisyydestä antoivat ymmärtää. Ai katos perhana, Kelahan on muistanut minua opintotuella! En jotenkin tullut yhtään ajatelleeksi, että sen lisäksi, että minulle maksetaan kassan takana istumisesta, minulle maksetaan myös luentosalissa istumisesta. Rahaa tulee joka tuutista! Hyvähyvä. Nyt kannattaa pyyhkiä pois morkkis holtittomien Rooman-matkojen takia, näillä tuloillahan minä saatan jopa olla hitusen plussankin puolella ehkä maaliskuuhun asti. Jeejee.

Ystäväni antoi muuten minulle joululahjaksi taas OHO!-seinäkalenterin. Jotkut tämäntyyppiset perinteet ovat lähellä sydäntäni. Jos jostakin hyvä ystävä tunnetaan, niin OHO!-kalenterista. Tammikuun kuvassa keikistelee taas joku tuntematon ex-missi ja hienoimpaan päivään on vain 27 päivää aikaa.

Mitä noihin kuun lopun kulttuurielämyksiin tulee, niin minua vähän huolettaa. Saattaa käydä niin, että nähtävyydet tallentuvat vain oman pääkoppani kovin epäluotettaville muistikorteille, sillä kamerani, kamru-rakkaani, on ollut kovin hiljainen tässä pari päivää. Vuodenvaihteen se jaksoi kyllä, ja toissapäivänäkin siitä vielä sai jonkinlaisia elonmerkkejä irti, mutta sen jälkeen tyyppi on ollut ihan sammuksissa. Kaikki hajoo. Viime aikoina olen onnistunut hajottamaan ison määrän hehkulamppuja, imurin, cd-soittimen sekä väliaikaisesti kaksi (2) kaupan kassahihnaa. Puhelimenikin heitti tuossa yksi ilta saman sortin valoshow'ta kuin silloin kerran kesällä, kun se oli käynyt sukeltemassa erään ravitsemusliikkeen naistenhuoneessa. Ja nyt en taatusti ollut viskonut sitä mihinkään. Vähän alkaa jo käydä vituttamaan kaikki. Jostain pimeydestä ja pölyisyydestä nyt vielä selviää, mutta elämäni dokumentoimattomuudesta taiteellisin valokuvin en. Hittovie. Mitään poppakonsteja, kellään? Kameran silittelyä ja kauniita puheita vai kiroilua ja väkivallalla uhkailua? En tiedä, mitä tekisin.

Nyt voisin mennä kirjastoon. En ole aikoihin ehtinyt lukemaan Tieteen Kuvalehteä. Moi.