Hoh. Pitkästä aikaa kunnon tunarikeittiömeininki. Keksin pimeän ja turhan pitkän sunnuntaini iloksi tehdä pirtelöä, kun pakastimessa sattui olemaan vaniljajäätelöä ja pussillinen puolukoita. Tuumasta toimeen, nämä kaksi kaverusta suoraan pakastimesta purkkiin ja sauvasekoitin laulamaan. Yllättäen ainesosani olivat kuitenkin sen verran jäisiä, että kauniin hienontumisen sijaan puolukat ottivat sekoittimen terästä vain vauhtia ja lennähtivät rivakasti jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan. Puolukoiden lisäksi sain korjailla itseäni hetkisen lattialta. Enpä ole pitkään aikaan nauranut kokkailujen yhteydessä niin makeasti, että vesi valuu silmistä. Meinasi pukata suorastaan hysteria pintaan. Tällaista keittiössä hääräämisen pitääkin olla.

Noh, sain sotkun takaisin purkkiin ja pirtelöksikin. Sitten havaitsin, ettei minulla ole pilliä. Katosivat vissiin mystisesti muutossa nekin, kuten aika monta muutakin asiaa. No, syöhän tuota sitten vaikka lusikalla.

Puolukkapirtelö on muuten aika hyvää.