Okei. Tämän läppärin hankkiminen ei ehkä sittenkään ollut paras mahdollinen ratkaisu. Ennen laiskat krapulasunnuntait (joita siis voi esiintyä myös ilman krapulaa ja ilman sunnuntaita, jos joku ei tiennyt) kuluivat sentään edes osittain puoli-istuvassa asennossa pöytäkoneen äärellä, mutta nyt mun ei tarvitse nousta tästä vuodesohvaan kyhäämästäni pesästä pois ollenkaan. Tietokone, puhelin, kaukosäätimet niin telkkariin kuin stereoihinkin, viikonlopun sanomalehdet, limua ja eilisen ruoantähteet. Jessus. Enhän mä irtoa tästä vielä huomennakaan. Ei mulla muuten mitään menoa ole, mutta toveri kutsui lojumaan omalle sohvalleen toiselle puolelle Suomea. Pitäähän sitä mennä, kun noin kovaa menoa on tarjolla. Haha.

Vähän on kyllä taas mielipuoli olo. Viikonloppu oli pelkkää kikattelua ja vaaleanpunaisia juomia ja toisaalta mielessä pyörii asia, joka saa aikaan spontaaneja itkukohtauksia joukkoliikennevälineissä ja sen semmoista. Enpä olisi hetkeen uskonut, että kiittelen vuolaasti sekopäistä työpaikkaani ihan vain siitä, että se parantaa synkän mielen pelkällä vittumaisuudellaan. Perjantai-iltana poksahtava kylmälaite ja terävästä hyllynreunasta aiheutunut puolen käsivarren mittainen haava voivat olla joskus, kummallista kyllä, ihan hyviä asioita. Tänään on palkkapäivä ja muutenkin pienestä tilistäni puuttuu ainakin puolet. Hyvähyvä. Käsittelen mieluusti näitä juttuja nyt ja niitä isompia sitten joskus kun jaksan. Välttely on toinen nimeni.

Telkkarista tulee Antti Tuiskun uusi musiikkivideo. Miksi mua naurattaa näin kovasti? Olenko mä jotenkin sairas?