Kaaduin tänään perseelleni. Silleen tyylipuhtaasti: jalka lipsui, olkalaukku teki komean kaaren ilmassa ja minä löysin itseni tantereesta. Ensimmäinen ajatus oli, että hitto, mie jään tähän. Unohdetaan työmatkaraahustus ja muut hyppelehdinnät, minä voin ihan hyvin ottaa tuntumaa maan kamaraan vaikka lopun päivää. Oli siinä sitten sen verran koleaa, että keräsin luuni ja jatkoin matkaa. En edes katsonut, että näkikö kukaan, koska siinähän näki. Taitoluistelijoiden pyllähdyksiä näytetään telkkarissakin.

Ilmeisesti kannattaa välillä ottaa vauhtia sieltä pohjalta asti, sillä päivä kääntyi lopulta yllättävän hyväksi. Nyt joulun jälkeen töissä on ollut jotenkin kauhean ankeaa, mikään ei ole edennyt ja joka puolelta on tullut ihmeellisiä ongelmia, joista en ole edes tiennyt ovatko ne oikeita ongelmia, saati sitten että miten niitä pitäisi lähteä ratkomaan. Tänään tein taktisen vedon ja kaappasin toisten töitä itselleni. Yksi työtoveri on lomalla ja minä tavallaan vähän tuuraan, paitsi että ryhdyinkin sitten korjailemaan yhtä jos toista. En tiedä onko se ihan etiketin mukaista, mutta jos huomaan kohdan, jonka osaan korjata, minä saakeli korjaan. Aurinko paistoi ja balalaikka soi ja olin kauhean hyvällä tuulella. Perästä ihan varmasti kuuluu, mutta sittenhän kuuluu. Sain minä sentään yhden iltapäivän olla tyytyväinen itseeni.

Päivän lopuksi pomo tuli kertomaan, etten saanut sitä hakemaani vakipaikkaa. Koko kuvio on vähän hassu, kun en mitenkään erityisesti sitä paikkaa halunnut, mutta minulta erikseen pyydettiin, että hakisin. Ja nyt en tullut valituksi. Toki ymmärrän, että paras kandidaatti valitaan, mutta pitikö sitä paikkaa sillä tavalla etukäteen pedata minulle? Hmph. Lisäksi se uusi tyyppi tulee tekemään jossain määrin niitä hommia, joita minä teen nyt, joten en ihan tarkkaan tiedä että mitä minä sitten teen. Pöllin töitä muilta? Kurkin olan takaa ja korjaan kirjoitusvirheitä? Siitä varmasti tykätään.

(Tänään bongasin tekstin, jossa oli käytetty nollan (0) sijaan o-kirjaimia (o). Mulle tulee tollasesta reikiä sieluun. Jessus. Tämä on selkeästi ainoa sopiva paikka käyttää seuraavaa hymiötä: 0.o En ees tiiä, mitä sen pitäisi tarkottaa, mutta oon nähnyt että nuoriso tekee noin. Joten sen täytyy olla katu-uskottavaa.)

Kotona eteisen seinään oli tullut kolme uutta reikää. Ihan sama.