Ja sit se ois viimeinen päivä. Olisin tahtonut kirjoittaa jotain kaunista ja haikeaa, mutta miten tässä helkkari sentään voi, kun vielä pitäisi rämpiä läpi yksi tentti ja muutenkin mieliala on vähän että paskat minä mistään välitän. Ha. Jätetään tunteenpurkaukset toiseen kertaan. Sen voin kyllä kertoa, että eilen kävelin viimeistä kertaa lempireittiäni joen rannassa ja hymyilin koko matkan kuin mikäkin ääliö. Lisäksi kirjoitin itselleni ylös 32-kohtaisen listan asioista, joita haluan muistaa. Mukaan pääsivät niin avoimesta ikkunasta kuuluva ratikoiden ääni kuin alakerran kaupan mozzarellaleipäkin. Okei, olen vähän nostalginen jo. Mutta tahdon myös kotiin. Viikonlopuksi sinne on luvattu hellettä! Sitä tarvitaankin, täällä olen mennyt jotenkin rikki ja kuljen 27 asteen säässäkin tummissa housuissa ja takki päällä. No, eiköhän se Suomen kesä korjaa tuonkin. Hrr.

Mut nyt vielä se tentti. Uhh. En tiedä miksi mua naurattaa koko homma.