Tämän päivän kiukku: puuttuva ruuvimeisseli. Ostin (ostatin äidillä) uuden hienon sivupöydän, joka on punainen (äidin vastustuksesta huolimatta) ja joka makaa nyt kolmatta päivää palasina tuossa lattialla, kun en löydä ruuvimeisseliä. Minulla on niitä ollut mielestäni useampikin, mutta ei näy enää. Kaupassakaan ei ollut. Helkkari. Pitää kai lähteä ihan kaupunkiin asti sitä noutamaan, mutta mistä vetoa, että kun takaisin tulen, jostain pomppaa eteen sen seitsemäntoista vanhaa meisseliä. Niin käy aina. (Se perse-palakin löytyi heti, kun olin ehtinyt murisemaan vähän varkaista. Omilta jäljiltäni oli.)

Tuon nikkaroinnin kun saan alta pois, alkaa tämä kolo näyttää jo ihan ihmisten asumukselta! No, ei mulla vieläkään ole verhoja tai mattoa tai ruokapöydän tuoleja, mutta pikkujuttuja moiset! Mulla on sohva ja telkkari, mitäpä muuta tähän tarvitsisi. En kyllä tiedä, tarvitsenko edes tuota telkkaria, kun en ole reiluun vuoteen juuri tv:tä tuijotellut ja netistä löytyy kaikkea kiinnostavampaa. Eilen avasin toosan vähäksi aikaa, mutta en jaksanut edes sitä tanssiohjelmaa katella, vaan tanssahtelin omiani tiskialtaan luona. Ajatelkaa, jos olen vieroittunut televisiosta! Se olisi aika hurjaa. Noo, ei puhuta liikoja, talvi kun tulee niin katson taas kaiken järjettömän paskan mitä vain suinkin kerkeän. Tietäähän sen.

Telkkarin alle ostin (ostatin) uuden tv-tason, koska olen mainonnan uhri ja Ikeasta sai semmoisen alle kolmen kympin. Päätin, että se saa nyt toimittaa kirjahyllynkin virkaa, vaikka kirjoja ei saakaan hyllyyn kaikkia vierekkäin, vaan osa joutuu takariviin piiloon. Tästä seurasikin mielenkiintoinen askare, kun koitin päättää, mitkä kirjat ansaitsevat paikkansa eturivistä. Otetaanko käyttöön tehokkuusperiaate, jossa kirjat jaotellaan muodon mukaan maksimikapasiteetin aikaansaamiseksi, mietitäänkö sisutusratkaisuja ja valitaan näteimmät kirjat eteen, vai ryhdytäänkö pohtimaan kirjahyllyn muille ihmisille antamaa vaikutelmaa ja valitaan näytille ne kirjat, jotka kertovat eniten minusta lukeneena ja loputtoman mielenkiintoisena ihmisenä? Päätöksiä, päätöksiä, mutta lopulta päädyin viimeiseen taktiikkaan ja koitin piilottaa vaatimattoman kokoelmani noloimmat opukset syvälle hyllykön uumeniin. Eteen jäivät Oxford Advanced Learner's Dictionary, Aikuisten värityskirja, Aapinen sekä pino sekalaisia pokkareita, joista yhtäkään saksankielistä en ole vielä saanut luettua loppuun asti. Haha. Loppuviikosta tulevat ekat vieraat, jään odottamaan heidän tuomiotaan. Eiku perhana, nehän tuntevat mut jo, kirjahyllyn järjestys ei varmaan paljon enää hetkauta niiden mielipidettä minusta. Pahus.

Ikkunan alla kolkkaa kaivinkone ja kaikki on niin tuttua. Oikeesti, olenko asunut tässä lähiössä koskaan kuukauttakaan ilman rakennustyömaan välitöntä läheisyyttä? Minun tuurillani ne nyt räjäyttelevät nuo vastapään kolhoosit tuosta pois ja pykäävät uutta palikkaa tilalle seuraavat kaksi vuotta. Kolin kolin kolin kolin. Se on betoniviidakon laulu.