Tenttiviikko olisi taas ovella ja minä en suurista puheistani huolimatta saa mitään aikaiseksi. Maanantaiaamun tentti on vielä siitä hassunhauskaa sorttia, että olen istunut tilaisuudessa jo kerran aikaisemminkin. Joku pieni ääni takaraivossa koittaa ehdottaa, että kerran hylättyyn tenttiin voisi lukea enemmän kuin ensimmäisellä yrityksellä, mutta toiminnaksi moinen ajatus ei oikein tunnu muokkautuvan. Onhan siihen vielä aikaa, maanantaihin. Näin mä jo untakin, että pääsin sen kämäisen kurssin läpi.

Lukemisen sijasta olen tehnyt kaikenlaista normaalisti mahdollisimman pitkälle välteltävää askaretta. Siis tiskasin. Kaivauduin myös syvälle tietokoneeni kovalevyn kätköihin, josta minun on pitänyt raikota turhaa tavaraa pois jo siitä syksyisestä kosahtamisepisodista lähtien. Silmäilin läpi hyvin kuvaavasti nimetyt kansiot sälää, sotkua ja höpöä. Vaikka itse sanonkin, minusta tämä minun kaaosmainen organisointitaipumukseni on välillä ihan järjettömän söpöä. Löysin paljon turhaa tauhkaa, mutta myös jotain aarteita, kuten esimerkiksi vuodelle 2003 päivätyn lempibiisiluettelon. Kuusitoistavuotias minä on kuunnellut hämmentävän paljon samaa musiikkia kuin nykyinen minä. Vai onko se toisinpäin? Ei tarvitse kauaa antaa iTunesin arpoa nykyiseltä tehosoittolistaltani kuunneltavaa, kun jo taulukosta löytyviä tuttuja napsahtaa stereoihin. PMMP:n Joutsenia, DJBB:n Pingviineitä ja vähän yllättävästi myös muunmuassa The Cardiganssia, jonka "sen kantrilevyn" kuvittelin löytäneeni kunnolla vasta hiljattain. Taas uusi todiste siitä, ettei mikään muutu. Mie oon teini nyt ja aina. Tää kyllä niin sössii sen idean, että ryhtyisin paremman puhuttavan puutteessa jauhamaan täällä blogissa musiikista. Sehän olisi melkein sama kuin ryhtyisi copypasteamaan Murskaamoa ja sen esiasteita ihan sana sanalta jostain vuodelta hippitukka ja hevonpaska. Ei hyvä, ei todellakaan hyvä.

Minulla on kyllä yksi taho, jota syyttää tästä musiikkimakuni jälkijättöisyydestä: joulupukki. Kyllä, tämä kyseinen herra ei ole ollut työtehtäviensä tasalla ja yhä edelleen yksi lahjoistani on "jälkitoimituksessa". En tarkalleen ottaen tiedä, mitä sieltä on tulossa, mutta jotenkin musiikkiin ja joulupukille osoitettuun kirjeeseen kirjaamiini levytoivomuksiin se liittyy. Koska en tiedä, en voi ostaa uusia levyjä, etten vain pilaa lahjaa. Ja nyt on levyalet ja kaikki! Argh. Toisaalta, rästiostokseni soveltuisivat erinomaisesti porkkanoiksi näihin tiettyihin suorittamista odottaviin koulutehtäviin... Menetelmä on vain siitä huono, että jos epäonnistun, saatan ostaa itselleni lahjan sijasta lohdukkeen. Olen heikko. Mä olen niin heikko.

Okei, nyt otan sen tenttikirjan käteeni ja edes katselen sitä. Eihän sitä tiedä, jos minulla on vaikka ällistyttävä kyky tallentaa tekstin sisältö muistiini varsinaisesti lukematta sitä. Ei semmoista ole aikaisemmin tapahtunut, mutta kaikki mahdollisuudet on käytettävä. Lukeminen olkoon nyt sitten se viimeinen mahdollisuus.