Onpa kumma olo. Ehkä se johtuu liiasta kahvista ja liiasta pullasta (Euroviisutoveri ei eilen saapunutkaan, joten pitkosta jäi reilu satsi tälle päivälle. Hyvä niin, sillä korkkasin Gilmoren Tyttöjen kolmoskauden, jonka ostin taannoin palkinnoksi tästä äärettömän ahkerasta opiskelusta (No hei, enää joitakin tenttejä ja muita hässäköitä jäljellä, kyllä tästä hengissä selvitään, jotakuinkin.) ja noita katsellessa on pakko juoda liikaa kahvia ja syödä liikaa pullaa. Pakko.) tai sitten siitä, että tänään alkoi se toimeton viikonloppuni, josta jo eilen jorisin. Olen jo ainakin kolmesti ollut pakkaamassa reppua ja hyppäämässä bussiin, mutta en ole sitten keksinyt, että missä olisi parempi kuin tässä. Hirveä levottomuus vaivaa. Kämppiskin lähti pois ja minulla on koko asunto tanssahdeltavanani. Jos tämä meininki jatkuu keskiviikkoon asti, saatan seota.

Euroviisutkin viihdyttävät vasta huomenna. Ovat ne kyllä melkoiset karnevaalit. Aikuiset ihmiset ketkuttelevat glitteriin sonnustautuneena ja hoilaavat rakkaudesta ja tanssista ja edellämainittujen parantavasta voimasta. DJ Bobo, violetti riikinkukkomies, nahkahoususetiä, diskojäpikkä kultahousuissa ja Itä-Euroopan oma Il Divo. Jotenkin se kokoelma sekopäitä on niin hurmaava, että kotikatsomon tyttölapsi melkein unohtaa olevansa enemmän nörttirokki-ihmisiä. Välillä ihan villiinnyin ketkuttelemaan mukana ja kuvittelemaan hämyisään murjuuni lediseiniä ja konfettisadetta. Pyrotekniikkaa en ehkä näin rajoitetuissa tiloissa kaipaa, tai ehkä joku pieni posautus voisi olla komea. Hello Europe! How are you doing? Vautsivau.

Jostain syystä kannatan tänä vuonna Ruotsia, vaikken niiden kipaleesta varsinaisesti pidäkään. Jotenkin se Ola Salo on niin kovin herttainen huolimatta hälyyttävän tiuhasta paidattomuudestaan (Ja sen nimi on vielä takaperin sama, makeeta.) ja ruotsalaisten parkuminen lehdissä huvitti minua kovin. Voi teitä hassuja. Ottakaa tikkari, niin taas hymyilyttää. Suomen iltapäivälehdistö tuntuu kerrankin olevan omien puolella, mikä tuntuu aika kivalta. Ei Suomen voittoon tunnu uskovan juuri kukaan, mutta asian ei anneta painaa mieltä, vaan pidetään muuten vaan lystiä. Oikein. Suurin tosikkomaisuus tuntuu karsiutuneen hirviöjengin myötä meidän päädystämme pois. Ruotsalaisia tuntuu vielä nyppivän, mutta ymmärtäähän sen, kun niillä on se Karuula.

Mutta tänään viihdettä tarjoillaan vähän vähemmän kimalteisissa merkeissä. Gilmoren Tyttöjä, Hauskoja Kotivideoita ja iso läjä siskolta löytynyttä nörttirokkia. Kotoisaa ja varsin somaa. Pulla kyllä loppui jo, mutta ehkä kestän sen. Eiköhän tämä levottomuus näilläkin taltu. Lojun koko loppuillan, ja mahdollisesti huomisenkin.