Tsihii. Olen vähän hysteerinen, sillä palautin juuri Sen Suuren Ja Pahan Harjoitustyön. Kylläpä sitä pienestä tehtävänrääsystä saa ihmislapsi kehitettyä itselleen ison ja uhkaavan. Nyt se on poissa. Kokonaan. No, läpäisystä ei tietysti ole tietoa, mutta eiköhän tuo ihan nätisti mene. Naurattaa. Tätä pitäisi melkein juhlia.

Nyt ei kuitenkaan kerkeä, sillä minun pitäisi oikeastaan olla jo tien päällä. Laukku on pakkaamatta, tiskit tiskaamatta, jotain pitäisi kai syödäkin ja tenttipruju olisi löydettävä jostakin matkalukemiseksi. Koneenkin avasin vain maksaakseni vuokran ja uusiakseni kirjastojen lainat, mutta tähän jumiutuin. Meneehän niitä myöhempiäkin busseja. Ei pitäisi olla kiirettä mihinkään, kun vapaata on edessä viisi kokonaista päivää, vaikka tietysti on: kiire näkemään ihmisiä ja elukoita ja paikkoja ja meininkiä ja yleensä jotain järjellistä elämää. Kotona nuhjaaminen saa nyt riittää. Tätä ehtii sitten taas ensi viikolla. Moi.