Tsih. Tämä Vuodatus on aika hauska. Väsäsin tuohon sivuun tuommoisen infoläpäreen, johon pääsee noita saksankielisiä sanoja klikkaamalla. En oikein tiedä, mikä sen pointti on. Salaiset ihailijani voivat opetella ulkoa murska-faktaa. Tai jotain.

Olen jotenkin vähän unessa. Koulusta marssin pois ihan ajatuksissani ja vasta kotona rupesin miettimään, että hetkinen, olikos mulla jotain luentoja vielä? Eipä kai. Nyt koitan pakottaa itseni muistamaan, että pyykkini ovat kellarin pesutuvassa, mutta unohdan sen viiden minuutin välein. Pyykkituvan ovi oli taas jumissa ja ulkomaanvahvistukset kailottivat ihan mahdottoman kovaa. Pyykkituvat ovat sielua repiviä paikkoja.

Eilen selailin iltalukemiseksi Englannin kuningataräidistä kertovaa kirjaa, jonka lainasin jokin aika sitten kirjastosta. Olen jostain syystä hirveän kiinnostunut kaikista kuninkaallisista. Se on aika omituinen kiinnostuksenkohde, kun ottaa huomioon, etten ole tippaakaan prinsessatyyppi. Skippasin jokatytön virallisen prinsessapäivänkin, Wanhojen tanssit, ja vietin päivän farkuissa ja tanssilattian sivussa. Tuosta äitee on yhä katkera. Lapsella ei olisi kuulemma oikeutta aiheuttaa moista nöyryytystä äidilleen, jonka osakkeet työpaikan tätien keskuudessa laskevat huomattavasti, kun ei päästä vertailemaan silkin metrihintoja tai kikapon (Ei, en edes aio opetella kirjoittamaan tuota oikein.) askelkuvioita. Onneksi on sisko. Sisko tanssii tanssinsa ensi keväänä ja kotopuolessa on hässäkkä valloillaan. Viikonloppuna siellä ollessani äiti piikitteli minua minkä kerkesi ja sisko lesoili rahamäärällä, jonka vanhempani uhraavat tuohon yhteen ainoaan päivään. Sanon sen, että sillä summalla minä eläisin päivän jos toisenkin.

Niin, minussa ei siis ole prinsessa-ainesta. Eikä kuninkaallisissa ole oikein järkeäkään. Isolla rahalla pyöritetään vanhanaikaista prameilusysteemiä, vaikka ilmankin pärjättäisiin mainiosti. Ihmisparat asetetaan hirveiden paineiden alle, kuten se joku japanilainen prinsessa, jolta suunnilleen puukolla uhaten vaadittiin poikalasta. Nyt kun se saatiin, riemuitaan hulluna, vaikka kukaan ei tiedä, millainen sekopää sekin poika saattaa olla. Ja sehän on tragedia, jos kuninkaalliset ovat rumia! Edustusväkeähän ne ovat, mutta katsokaa nyt vaikka sitä Englannin kuningasperhettä. Eipä ole mitään sadun prinssejä ja prinsessoja siinä sakissa. Minkäs ne sille voivat, mutta minusta kuninkaalliseksi pitäisi päästä muuten kuin suvun meriiteillä. Ihan järjetön systeemi, että joku autonasentajaksi tahtova jannu joutuisi kuninkaaksi vain siksi, että sen faijakin on. Samalla perusteella minustakin tulisi... insinööri. Hahaa. Ei naurata.

Sain viime viikolla postissa niitä tilaamiani cd-levyjä. Yksi koteloista oli melkoisen, hmm, murskana, joten tilasin tilalle uuden. Se tuli postissa tänään, rikkinäisenä. Pitäisi ehkä lopettaa nämä äärimmäisen kätevät nettiostokset ja käydä ostamassa levyt ihan oikeista kaupoista. Toisaalta se kirjekuoren kuplamuovi on niin hauskaa tavaraa, ettei parit kotelonmuruset juuri haittaa. Poks. En kyllä jaksa enää tilata uutta koteloa, meneehän tuo vanhakin. Eihän niitä koteloita kuunnella.

Joo, ne pyykit. Moik.