Hahaa. Olin taas ihan olen-tyhmä-eikä-musta-tuu-koskaan-mitään -tunnelmissa, kunnes tänään hoidin satunnaisia paperihommia ja viraston tyttö kysyi tietoni nähdessään, että olenko tosiaan Suomesta, kun puhun niin hyvää saksaa. Piti vähän tanssahdella kotimatkalla, vaikka kyseessä taisikin olla ensimmäinen kymmenen kuukauden aikana puhumani lause, joka oli edes jollain tasolla kieliopillisesti oikein. Riittää se yksikin lause, jos on niin tyhmä kuin minä! Olen jo ehtinyt ahdistumaan kaikenlaisista vaihtoraporteista, joita mun pitäisi kirjoittaa erilaisille tahoille, jotka ovat antaneet mulle rahaa ja tahtovat nyt sen vastineeksi tietää, mitä olen täällä oppinut. Juomaan kaljaa ja kysymään tuhanteen kertaan "Wie bitte?" kun en vaan ymmärrä? Kiitos vaan tästäkin mahdollisuudesta, hyvin tuli rahat käytettyä, hah.

Olen viime päivinä joutunut heräämään ihmisten aikoihin, kiitos noiden virastojen ja muiden, ja nyt vaivaa jet lag. Aamuisin herään kyllä suht helposti, mutta tuo alkuiltapäivä on paha, kun palaan kotiin ja olen yhtäkkiä ihan zombi. Eilen nukuin päiväunet ja olin taas ihan perinteisen sekaisin, kun puhelinmyyjät soitteli ja mitä lie. (On ne kyllä sitkeitä kavereita. Mulla on Suomen puhelin ollut pääasiassa kiinni koko vuoden ja silloin, kun sen avaan, on puolessa tunnissa ruutu vastaamattomia puheluita täynnä. En mie osta mittee, uskokaa pois!) Illalliseksi söin yrttivoipatongin ja kimpaleen suklaakakkua ja sepäs se vasta paransikin oloa. Nyt olen taas tässä tilassa, jossa koitan taistella nukkumista vastaan ja pakottaa itseni tekemään ruokaa. Väsyttää ihan tolkuttomasti. Ja suklaakakku on liian hyvää. Kunnollinen elämä on vaikeaa.

Viikonloppuna join viiniä ja päivittelin hellettä ja roikuin ikkunassa odottamassa ukkosta ja aloin jo pelätä kotiinlähtöä. Haluan mennä kotiin, mutten halua lähteä täältä, klassinen vaihto-opiskelijan pulma. Mutta se on pelottavaa, en tule tänne varmaankaan koskaan enää takaisin ja jos tulenkin, en ainakaan tule tähän asuntoon tai näiden ihmisten luokse eikä mikään ole enää samaa. Asunto on ruma ja vessanpönttö vuotaa ja ihmiset ovat aika ärsyttäviä eivätkä ymmärrä minua ja silti ikävöin jo vähän valmiiksi. Hulluutta. En tiedä, miten päin olisin, kun toinen mielipuoli listaa asioita, joita pitää täällä vielä tehdä ennen lähtöä ja toinen asioita, joita pitää tehdä, kun Suomeen pääsee. Tätä lätinää seuranneille ei tule yllätyksenä, että molemmat listat ovat hyvinkin ruoka- ja juomapainotteisia. Ainakin kun on nälkä. Vaasan Ruispalat olis ehkä pikkusen kova juttu just nyt. Äh, menen tekemään sitä ruokaa.