Viikonloppuna tulimme ystävän kanssa baarista ja rupesimme vastaan sattuneella lumikasalla kukkulan kuningasta. En ole varma, kumpi voitti, mutta ystävän housut repesivät ja lumikasassa oli jomman kumman persuksen jättämä vana vielä kaksi päivää myöhemmin. Tämä on ihan maailman parasta nykyään, asua samassa kaupungissa hyvän ystävän kanssa. Muutama tunti ennen lumikasaepisodia kävelin ahdistuskävelyä seinästä seinään ja vähän itkin vessassa, ja sitten aika pian sen perään makasin selälläni lumisella kadulla ja rätkätin niin että meinasin tukehtua. Musta tuntuu, että näin sen kuuluukin olla.

Maanantaihin mennessä ne ahdistukset toki palasivat, mutta paskat niistä. Selasin tänään kolme sekuntia työpaikkailmoituksia ennen kuin oli pakko sulkea selain. Ei ei ei vielä tuota, silmät kiinni ja kauniita ajatuksia nyt vain. Välttelemällä hyvä tulee, sehän tiedetään.

Ensi viikonlopuksi voisi kehitellä kunnon lumisodan.