Nyt mulla on flunssa. Tämä ehkä selittää jotain. Pitäisi ehkä vihdoinkin hommata se kuumemittari, että tietäisi, ovatko outo olo ja tärisyttävä meno osa taudinkuvaa vaiko jotain ihan muuta. Toisaalta, pitäisi myös hommata sateenvarjo. Ja terveellinen elämä. Äh, pitäisipitäisipitäisi.

Niinpä minä jatkan sohvalla lojumista. Eipä tässä juuri muuta puuhaa olisikaan, kun ei tuo koulutusta tarjoava laitoskaan ole minua juuri helmoihinsa kaipaillut. Puolentoista viikon aikana joka toinen luento on ollut peruttu. Ymmärrän, että kesäterässä on itse kukin, mutta kuinka himskatissa tässä pitäisi ryhdistäytyä, kun edes jonkinlaista aivotoimintaa vaativaa toimintaa on tarjolla maksimissaan pari tuntia päivässä? Joskus kevättalvella taas tunteja ja työtä olisi enemmän kuin ihmislapsen sietokyky kestää. Är. En voi uskoa, että inisen koulussa istumisen vähyydestä, mutta niinpä vain teen. Oiskohan kuume nousemassa.

Sehän on selvää, että tylsyydestä huolimatta mihinkään teekkarikarkeloihin minä en osallistu. En edes vilkuile päin. Sen sijaan istun kotona ja houkuttelen ystäviäni toiselta puolelta Suomea tänne rymyämään. Vaikka justiinsa oltiin ja mentiin ja meinattiin siihen malliin ettei hetkeen tarvitsisi. Ja varsinkin kun lähiaikoina on tiedossa ainakin kolmet eri pirskeet kolmessa eri kaupungissa. Tää on nyt joku vaihe. Parasta on, että kamullakin on semmoinen. Se tulee lauantaina kylään. Hohhoo.

Viikonlopuksi saisivat siis flunssat ja muutkin ikävät olotilat poistua. En mä pahastuisi, jos jo huomisaamuna olisin jotakuinkin järkikunnossa. Huomenna olisi sentään jotain luentojakin, ehkä.