Olisi ties mitä suuria ajatuksia pohdittavaksi, mutta en pääse yli siitä suurimmasta kysymyksestä: laitanko peruskoulun 10-vuotisluokkakokoukseen tylsät taviskengät vai vähän överit pimatsukengät? Ystäväni, joka ei ole täältä kotoisin, eikä siten ollut kanssani samassa peruskoulussa, on vakuuttunut, että kohtaan kokouksessa sielunkumppanini ja elämäni suuren rakkauden, joten minun pitäisi laittaa pimatsukengät. Koitin sanoa, että nyt puhutaan kotopuolen peruskoulusta, koitetaan nyt pitää edes jonkinlaista tasoa yllä, mutta vasta-argumentti oli että on kulunut kymmenen vuotta (ja vähän yli) siitä, kun näin niitä ihmisiä viimeksi, ja sitäpaitsi minäkin olen kotoisin täältä, joten ei ole satavarmaa, että kaikki täältä kotoisin olevat ovat vähän tympeitä. Koska minähän olen kerrassaan loistava ihminen. Saatoin jatkokehitellä tuon ajatuksen kulkua osittain itse, mutta olen varma, että sitä ystävä pohjimmiltaan tarkoitti.

En ole koskaan ollut luokkakokouksessa ja luulen vähän, että populaarikulttuuri yrittää vaikuttaa käsityksiini. Jokunen viikko sitten katsoin (jouduin katsomaan, syytän samaa ystävää, joka esiintyi myös edellisessä kappaleessa) American Pie -klassikkoelokuvasarjan viimeisimmän, luokkakokousta käsittelevän osan, eikä se ainakaan parantanut tilannetta. Käsitykseni mukaan luvassa on patsastelua urasaavutuksilla (Mä olen ollut kaksi ja puoli viikkoa palkkatöissä, joten olen varmasti illan kuningas.) ja sitten, kun maskit rapisevat alas, villiä bailaamista ihan niin kuin silloin ennen. En muista niistä ajoista oikein muuta kuin sen yhden kerran, kun luokkakaveri pyöräili siiderihiprakassa bussipysäkkiä päin. En tiedä onko täällä enää edes bussilinjoja ja niiden varsilla pysäkkejä, joita päin voisi pyöräillä. Nähtäväksi jää.

Mutta oikeesti, mitkä kengät mä laitan? En yhtään tiedä, mikä on näiden juttujen pukukoodi. Kolmiraitaverkkarit olivat silloin joskus kova sana, mutta niitäkään mulla ei enää ole. (Silloin ennen oli. Niissä oli neonvihreät kaistaleet sivussa, ne oli ostettu Tallinnasta ja niissä luki Adibas. Kerran olin koulussa ne väärinpäin jalassa. Hah, musta alkaa tuntua, että on ihan se ja sama, mitä laitan päälleni, en koskaan kuitenkaan pysty nokittamaan noita takavuosien tyylikkyysennätyksiä. Nostalgiakyynel.)