Öö kuinka pitkä tämä viikonloppu oikein on? Alan mennä jo sekaisin. Seinä ja sen kolme kaveria. Huh.

Eilisen Linnan juhlissa oli vieraana tyyppi, joka oli kanssani samassa lukiossa samaan aikaan. Toiset ne kättelevät presidenttiä punaisella matolla, kun toiset istuvat kylmän yksiön lattialla syömässä joulukonvehteja ja lukemassa pari päivää vanhaa sanomalehteä. Ha. Sellaista on elämä.

Tänään katselin ikkunasta lumisadetta. Parvekkeen kohdalla ilmavirran pyörteet heittelivät lumihiutaleita niin, että ne näyttivät satavan alhaalta ylöspäin. Pihan rappusiin, johon joku talkkari yritti epätoivoisesti kiinnittää "ei talvikunnossapitoa" -kylttejä jo viikkoja sitten (Ne potkittiin rikki ehkä päivässä.) oli nyt oikein varta vasten aurattu kunnon lumikasa. Silti siitä vielä sisukkaasti kuljetaan, kovapäisimmät polkupyörällä. Talvisodan henkeä, perkele!

Käsiä palelee koko ajan. Huomenna menen taas kouluun. Vihdoinkin.