Tänäänkin ne sanoi sen! Inhimillinen tragedia. Onko tää joku trendijuttu nyt? En ehkä kestä.

Kahdeksan aamu, kahvi jäi väliin, päätä särki koko päivän, ulkona viima ja kylmyys, koulussa jotkut vammaiset yritysmessut taas ja joka saakelin kulkureitti täynnä jotain typeriä ständejä niin ettei meinaa luennolle päästä. Vastahan se on joku pari viikkoa siitä, kun viimeksi pitelitte niitä messujanne ja pilasitte mun päivän. Pois mun tieltä. Oikeasti. (Tämä sama muistio menköön myös noille naapurityömaan jepeille ja muille urpoille, jotka parkkeeraavat kulkupelinsä sillä tavalla, että jalankulkijan reitti tukkiutuu. Tuunko mä autoteille istuskelemaan, hä? Jos ei oma karsina riitä niin sitten laitetaan se peltipurkki vaikka ojan pohjalle eikä pakoteta kävelijöitä sinne. Ja ne urpot, jotka peruuttelevat suojateille peileihin katsomatta, saisivat pysyä kotipihassaan ja töttöröidä traktoreillaan ihan vain siinä hiekkalaatikon tuntumassa. Mun koulumatka on ehkä kolmensadan metrin mittainen ja silti se on välillä yhtä saatanan elonjäämiskamppailua. Risoo!)

Yhm. Huomisen jälkeen viikonloppu. Soittelin kotopuoleen, että tarvitsisin kyytiä bussiasemalta kotiin. Sanoivat, että ei me voida, me juodaan viiniä. Aha. Täytyy katella, että viitsiikö sinne asti sitten edes vaivautua.