Nyt laulattaa. Näyttää siltä, ettei minusta tulekaan kesäksi koditonta. Erähenkinen asumisratkaisu olisi ollut kyllä ihan jänskä, mutta taidan nyt silti ottaa vastaan tarjotun asunnon. Kyllä siltä TOAS:ilta asunto vihdoinkin irtosi, vaikka tädit puhelimessa olivat sitkeästi eri mieltä. Päälle 30 neliötä, oma parveke, uudehko kohde, nätti talo, vuokra siedettävä ja sijainti erinomainen. Tarkalleen ottaen näen uuden asumukseni täältä murjusta käsin katsomalla, ja mikäli luin pohjapiirrosta oikein, on ikkunakin ikkunastani nähtävissä. Eipähän tule ainakaan pitkä muutto. Jesh jesh jesh. Olen innoissani. Hakemusjonosivun renkkaaminen ja postilaatikolla ravaaminen oli täysin vaivan arvoista.

543914.jpg

Vaikka murjuni onkin ollut ihan kiva, hilaan kyllä kimpsuni ihan mielelläni jo toisaalle. Täällä ökkömönkiäiset alkavat vallata ruokakaappien lisäksi myös maisemaa. Tuommoinen kaveri hurautti äsken ikkunani poikki, kun hengasin nenä lasissa tuijottelemassa naapuritaloa. Oli se sentään eri puolella ruutua kuin minä. Onhan se tietysti ihan näppärää, ettei tarvitse mennä ulos asti saadakseen kosketuksen luontoon, mutta jokin tässä nyt vähän tökkii. Viime kesänä täällä oli kuulemma torakoita. Yyyh. Siinä vaiheessa, kun kämpässä rapisee niin ettei unta saa, on aika lähteä kälppimään. Ja toivoa, etteivät nämä useampijalkaiset kämppikset löydä tuohon parin sadan metrin päähän. Onhan tuo sentään lemmikitön asunto.

Reilu kuukausi vielä muuttoon. Vaikka toivoinkin, ettei vappuna tarvitsisi ahertaa sen enempää kuin pikkupirskeeni velvoittavat, olen vähän turhautunut. Tahdon uuden kämpän nythetikohta! Vähän uusia mööpeleitä, melskausta ja systemointia, oma soma koti. Jääkaappi kokonaan omaan käyttöön. Ja se parveke! Oooh. Tämä on ihan älyttömän mukavaa. Sissus.