Varoitus. Olen omituisen kitkerällä tuulella ja syönyt tänään liian vähän. Sekä juonut vähän lonkeroa, jota ostin silloin, kun minulla piti olla ystäviä, jotka haluavat tulla luokseni pitämään kesäkivaa. Saatan olla rasittavaa seuraa ja rasittavaa luettavaa tänään. (Ettenkö olisi muulloinkin. Näköjään.)

Vapaapäivä alkaa aina lupaavasti, kun herää töistä tulevaan puhelinsoittoon. Tällä kertaa oli pulma, jota ratkaisemaan tarvittiin Murska ja viralliseksi ennätykseksi kellotettiin 45 minuuttia herätyksestä työpaikalle. Olemukseni ei kyllä ollut sen jälkeen erityisen viehättävä, vaikka joinkin perään kolmet eri aamukahvit. Sitten kävin tyhjässä koulussa tyhjää toimittamassa ja mietin, olenkohan ainoa, joka hengailee kesäsunnuntaisin koulussa, johon on juuri ilmoittautunut poissaolevaksi. Kotona avasin parvekkeen oven hetkeksi, kun oli kuumaa ja hikistä ja kerrankin ikkunan alla ei ollut jotain maansiirtokonetta murisemassa ja pöllyttämässä ja tekemässä minua hulluksi, koska tosiaan, oli sunnuntaiaamupäivä. Eiköhän mennyt puolisen minuuttia, kun joku pikkulintu koki avoimen oven kutsuksi sisään ja sehän sopi tällaiselle lintupelkoiselle varsin mainiosti. Saatuani linnun ulos kämpästä, itkin holtittomasti jollekin netissä vastaantulleelle sentimentaaliselle paskalle, koska olen tyttö ja sellainen käytös on geneettisesti määriteltyä. Seuraavaksi oveni takana olivat vanhempani, jotka tulivat muuttamaan viimeisiä huonekalujani ja sehän tarkoittaa kinaa, pölyä, ruumiinosien nitkahtelua sekä tällä kertaa myös verenvuotoa, kun revin sormeeni haavan jollain ihan käsittämättömällä tavalla. Vasemman etusormeni pää on nyt siis kipeä ja laastaroitu, mikä vähentää kirjoitustehokkuuttani jotakuinkin 50%, kaksisormijärjestelmästä kun on kyse. Ja asuntoni on hyvin tyhjä.

Kertauksena siis: olen väsynyt, likainen, traumatisoitunut, yksinäinen, hikinen, itkuinen, fyysisesti loukkaantunut, kiukkuinen, huonosti ravittu ja aavistuksen verran humalassa. Elokuu taitaa olla tänä vuonna hyvin pitkä.