Hiljalleen alkaa olla aika masentavaa raportoida tänne mokailuistani, kun pienoisella arkistojen selaamisella löytäisi varmasti todisteet, ettei ollut ensimmäinen kerta eikä välttämättä toinenkaan. Mitään en opi. No kuitenkin. Keksinpä sitten lauantai-iltani iloksi ruveta maalaamaan huonekaluja, koska sellaista minä näköjään teen. Mulla on yksi vanha epämääräinen hyllyhässäkkä, joka toimittaa yöpöydän virkaa, ja koska se oli jo alkujaankin niin ruma, mietin ettei se ainakaan voi kauheasti pahemmaksi mennä. Niinpä ostin vähän maalia.

Siinä kohtaa, kun sitä maalia oli lattiassa, pöydässä, tiskialtaassa, ovenkahvassa ja omassa naamassa, tuli mieleen, että tärpätti olisi ihan jees. Kämppä haisee maalilta, mutta ikkunaa ei tarkene avata kun on muutenkin kylmä. Yöpöytäjuttu näyttää kaikelta muulta kuin mitä se visioissani oli. Epäilen arvostelukykyäni pahemman kerran. Kun tosiaan, tämä ei ole ensimmäinen kerta. Kuinka pässi voi ihminen olla?

No, ainakaan kukaan ei voi mua massasisustuksesta syyttää. Tuotakaan yöpöytää et löydä Ikeasta! Kun ne höpsöt sisustuslehdet tulevat tekemään kämpästäni juttua, voivat kuvatekstit hehkuttaa, kuinka tavaroillani on tarinat ja jokainen esine on uniikki. Design by murska. Ooh.

Kynsilakanpoistoaineella sain lopulta pahimmat tahrat pois. Aika tyttömäistä.