Hoh. Pitäis vissiin ryhtyä virittelemään herätyksiä näille viikonloppuaamuillekin. Tuntuu niin kovin höntiltä herätä iltapäivällä ja 15 tunnin unet saavat niin selän kuin mielenkin jumiin. Yhdessä unessa kannoin Victoria Beckhamin lasta reppuselässä. Öö, mistä nämä jutut tulevat?

Ikkunasta näkyy maa, joka on osittain peittynyt valkoisilla hitusilla. Vähän on säälittävän oloinen ensilumi, mutta ehkä se on ollut vähän komeampi jokunen tunti sitten. Lumi kuin lumi, iloiseksi se tekee silti. Juuri nyt en kaipaa viluista ja tolkuttoman pitkää talvea, mutta vieno ensilumi kelpaa kyllä. Kunhan sitten jatketaan sitä syksyä vielä? Eikö niin? Lokakuu on syksyä, vielä ei talvi saa tulla. Joohan?

Tajusin viime viikolla, että taidan tietää, mitä haluan olla isona. Aika onnelliseksi asian tekee se, että opiskelen jo toista vuotta koulutusohjelmassa, jossa saa oppia uuteen haaveammattiini. Melkoinen tuuri. Päädyin tälle alalle vähän sattumalta ja sen jälkeen olen kuluttanut tunteja miettien, että mitä oikeasti haluaisin opiskella. Nyt huomasin, että tätähän minä haluan. Pöljänä olen nähnyt edessäni vain yhden suuntautumisvaihtoehdon, yhden pääaineen ja yhden surkean toimistokopperon yhdellä ammattinimikkeellä ovenpieluskyltissä, mutta nytpä olen fiksuna likkana löytänyt muitakin. Jee! Taas on yksi murhe vähemmän. Muutenkin nuo kouluttautumisasiat ovat painaneet päätä huomattavan vähän tänä syksynä. Ehkä musta joskus vielä tulee ihan oikea diplomi-insinööri. Aika hupsua.

Muutenkin olen ollut tässä viime aikoina kovin epäahdistunut ja onnellinen. Eilen mietiskelin asiaa lojuessani yksikseni lattialla ja katsellessani Hauskoja Kotivideoita. Aika yksinkertaisilla olosuhteilla minut sai tavattoman hyväntuuliseksi. Ja muutenkin tykkään elämästäni, vaikka se ei kovin suureellista olekaan. Tällaisten asioiden tajuaminen on aika mukavaa. Olen kai aikamoinen syksytyyppi, sillä syksyisin olen aina parhaimmillani. Odotetaan vain kevättä, niin johan alkaa itku ja kitinä. Mutta pääasia on siis se, että edes jonakin aikana vuodesta mennään selvästi plussan puolella. Teini-ikä valuu hyvää vauhtia käsistäni ja samalla tuntuvat menevän myös pahimmat angstiryöpytykset. Voi porot, kuinka hyvilläni olen siitä.

Nyt voisin mennä vähän pötköttelemään ja lukemaan kirjaa. Johan tässä olisi päiväunien aika. Hekoheko, huono vitsi.