Kai uudeksi kokemukseksi voi laskea sen, kun herää lauantaiaamuna kahdeksalta täysissä pukeissa omasta sängystä ja ensimmäinen asia, minkä näkee, on sängyn viereen nostettu roskis ja siinä oikean jalan kenkä. Ihan ei ollut tarkkaa käsitystä tuon yksityiskohdan syistä tai seurauksista, mutta sen olen nyt oppinut, että suomalainen juomakulttuuri ei ole mitään verrattuna Itä-Euroopan kansojen kisakestävyyteen. Lähden ehkä ensi viikolla reissuun niiden kanssa. Pelottaa jo vähän valmiiksi. Täytyy pitää kengistä huoli.

Ensimmäinen tentti meni vähän metikköön, ja nyt luen seuraavaan. Olin mammari ja ilmoittauduin englanninkieliseen tenttiin, kun sellainen oli tarjolla, vaikka saksaksi tätä on opiskeltu. Lopputulos on se, etten osaa saksaa enkä englantia. Luentokalvot ovat saksaksi, muistiinpanoni ovat suomeksi ja nyt yritän kovasti tehdä jonkinlaista yhteenvetoa englanniksi. Joudun katsomaan ihan alkeellisiakin sanoja sanakirjasta. Olen huomannut, että mun aivokapasiteettini ei vain riitä useamman kuin kahden kielen osaamiseen samanaikaisesti, ja sekin menee yleensä vähän heikosti. Luulin joskus, että mulla olisi kielipäätä, mutta ei sitä kyllä ole. Menen ihan paniikkiin, kun tapaan ruotsalaisia ja ne tietysti kieroina ihmisinä yrittävät aloittaa naapurisjutustelun på svenska. Nej nej nej nej! Ja muistatteko, yhdessä välissä mä olin vielä opiskelevinani ranskaakin! Haha. Ensi viikoksi pitäisi sitten ottaa haltuun tsekin alkeet. Voi ei, tämä on kamalaa.

Loppuun pakollinen säätiedotus: täällä on taas kevät. Tai no, mulle tää on melkein kesä. Lintuset laulavat ja mittari huitelee parhaimmillaan parissa kympissä. Ihan paras keli istua tunkkaisessa kämpässä johonkin kurjaan tenttiin lukemassa. Perskules, lähden ulos. Kyllähän se tentti nyt menee lukemattakin.