Arki tosiaan. Ulkona sataa ja koti on täynnä pyykkiä ja tiskiä. Parvekekukatkin näyttävät kuolleen. Jep jep.

Oikeasti olen ihan hyväntuulinen. Töissäkin oli niin lystiä, että ihan laulatti. Iltapäivä meni harjanvarren kanssa tanssahteluksi, mutta aamulla oltiin sentäs tehokkaita ja tukittiin parit reiät lattiassa oikein huolella. Parin tunnin työnteon jälkeen saatiin mestari kertomaan, että ei näitä reikiä pitänyt tukkia. Sitten purettiin ja tukittiin niitä oikeita reikiä. Jos meitä nauratti, niin taisivat ne vieressä henganneet jäpikätkin olla aika huvittuneita. Viimeksi virnisteltiin, kun likat aukoivat maaliämpärin kantta melkoisella työkaluarsenaalilla - siinä vaiheessa, kun kävin sen perhanan tonkan kimppuun sorkkaraudalla, tulivat äijät auttamaan. Ja taas nauratti. Laittakaa tytöt töihin raksalle ja taatusti maksatte palkkaa tyhjästä. Haha.

Onneksi takana on varsin putkeen mennyt juhannusviikonloppu, jonka voimalla jaksaa taas tovin tunaroidakin. Oli kovin leppoisaa. Kaverin kotitalo oli luovutettu festarikäyttöön ja olo oli kovin nostalginen, kun pitkästä aikaa könysin lapsuuteni ja nuoruuteni varakodin nurkissa ja möyrin pihamaalla melkein kuin ennenvanhaan. Festivaalien esiintyjänä toimi huonot levyt ja pätkivä teinimankka, ruokatarjoilu muodostui lähinnä maggarasta, seura oli hyvää ja juttu huonoa ja grillikin maltettiin pitää ulkona, joten kuolemantapauksilta vältyttiin. Päiväsaikaan lojuttiin auringossa, rallattiin lähitienoon peltoteillä ja käytiin uittamassa varpaita laiturinnokasta. Sain myös ikioman juhannusheilan, vehreän koivun nimeltä Pauli. Voiko parempaa ollakaan? No ehkä voisi, mutta ei nyt mietitä tuommoisia.

Vähän mietin, että olenkohan tullut vanhaksi, kun villein juhannusmuistoni on hiprakkainen pyöräily öisen  ja varsin aution kotokylän läpi. Töissä nuorempi ikäpolvi selosti putkareissuistaan ja muista sekoiluistaan. Oli selviytymisasemaa ja kuulustelupöytäkirjaa, jessus sentään. Mutta jos mä olenkin tylsä vanha kurppa, niin eipä se mua yhtään häiritse. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että saan jännitystä elämääni kovin pienillä ja harmittomilla juonenkäänteillä. Taisin olla tylsä vanha kurppa jo syntyessäni.