Sinänsä on hyvä, että Vuodatukseen voi mielin määrin kirjoittaa juuri niitä, vuodatuksia, joita ei sitten ikinä kuitenkaan julkaise. Viime aikoina niitä on raapusteltu, nimenomaan näin öisinä tunteina (Toki mun kelloni on tunnin vähemmän kuin tämän blogin, en mä nyt kuitenkaan niin myöhään oo oppinut valvomaan.) ja aamulla on sitten saanut vain onnitella itseään, ettei sitten kuitenkaan ole mennyt julkaisemaan mitään liian noloa. Koska mulla on taas päällä joku nolo kukaan-ei-musta-tykkää-en-ainakaan-minä-itse -kriisi ja sehän tuottaa vain nättiä jälkeä, sanonko. Huhheijaa. Masentavinta on, että jutut ovat ihan samat kuin silloin joskus kolmetoistavuotiaana ja minun pitäisi olla jo kaksikymmentäkolme. Koskahan tämä loppuu? Joinakin päivinä tuntuu, että tukehdun. Ei ole kivaa se, ei.

No sellaista positiivista kerrottavaa on, että olen oppinut juomaan olutta. Kun vaaleanpunaiset lonkerot ovat vähissä, on tytön taivuttava. Joku hyvä puoli vaihtarivuodessakin! Haha.

Huomenna (tänään) olisi pitkästä aikaa aamuun sijoitettu koulujuttu ja mietin vakavasti lintsaamista. Kannattaako sitä herätyskelloa edes laittaa päälle jos meinaa kuitenkin nukkua onnensa ohi? Toisaalta mulla on kuitenkin sen verran kiltin koulutytön omatuntoa jäljellä, että ennakkoon suunniteltu lintsaaminen tuntuu väärältä. Päätöksen voi hyvillä mielin tehdä varttia ennen, mutta ei ihan vielä. Hmm. Tätä kai sitten mietitään loppuyö.