Koulujutut ovat häkellyttävän hyvässä jamassa. Tentit tehty, esseet palautettu ja se suuri ja mahtava harkkatyökin on siinä vaiheessa, etten aio siihen enää juurikaan vuodattaa sydänvertani. Tässä olisi kyllä pari päivää vielä, mitähän minä nyt teen? Mitä minä stressaan ja itken ja kitisen? Apua. Ääretön tyhjyys on kohdannut minut.

Sen sijaan että esimerkiksi pakkaisin, siivoisin jääkaapin tai veisin kirjoja kirjastoon, minä viihdytän itseäni tonkimalla tietokoneen pohjamutia. Hopeinen Salamani on ollut uskottuni vasta vajaan kolmen vuoden ajan, mutta onnekseni isi koneen asennuksen yhteydessä kopioi siihen kaikki henkilökohtaiset tiedostoni vanhalta kotokoneelta. Nyt puhutaan todellisesta ysärimatskusta. Kypsässä 11-13 vuoden iässä olen valjastanut tietotekniikkaa tekemään muunmuassa Excel-käppyröitä perheenjäsenten kuvitteellisista älykkyysmittauksista (Arvatkaa kahdesti, kuka voitti.) ja koristeellisia ruokalistoja, joissa pääruokavaihtoehdot ovat ranskalaiset ja lihapullat, ranskalaiset ja makkara sekä ranskalaiset, lihapullat ja makkara. Repesin ihan täysin, kun löysin vuodelle 1999 päivätyn ansioluettelon, jossa tituleerasin itseäni "jäätelön, karkin ja television professoriksi". Jepjep. Olen vissiin ollut hirveän nokkela aina. Ja älyttömän innostunut Excelin ulkoasuominaisuuksista. Noita taulukoita ja kuvaajia on paljon ja monessa eri sävyssä. Huh. Murska - pässi jo pienestä pitäen.

Hyvä se on nyt ottaa rennosti, kun ensi viikko on pienehköä härdelliä. Nopean ynnäämisen perusteella minun täytyy huristaa Polosen seurassa pitkin Suomen maanteitä reilut 1500 kilometriä ensi viikon aikana ja tämä kaikki ennen niitä pelättyjä yo-juhlia, joissa minä saan ylpeän isosiskon ja kuuliaisen keittiöorjan lisäksi niskaani selväpäisen taksikuskin roolin. Ei kuoharin kohotusta minulle, minä ajan ympäri maakuntaa lauantain ja sunnuntain välisen yön. Siskopahainen on onnistunut hankkimaan kaverinsa vielä pahemmasta pöpeliköstä kuin kotopuoli, mutta tokihan minä ne kaikki haen ja vien ja näytän nähtävyydet ja heitän rinksaa isossa kaupungissa (no viimeistä en kyllä). Sunnuntaiaamuna täytyy taas siirtää sijaintiaan sinne himskatin Kuopioon, ja isi jo ilmoitti hyvissä ajoin, että se kyyti lähtee sitten aikaisin. Oolalaa. Odotan koko sählinkiä lievällä kauhulla. Paitsi että minähän rakastan autoilua ja liikennettä. Minusta tulee isona liikenneinsinööri. Kot-kot-kot.