Joulukuun ensimmäinen valkeni ongelmaisena: joulukalenteria ei yletä avaamaan sängystä käsin. Sängyn vierellä ei ole nykyisessä huushollijärjestyksessäni sopivaa tilaa kalentereilleni, toisin kuin tässä koneen äärellä, jossa tavarat pysyvät pahviseinässä pelkän nastan avulla. Vietän toki paljon ajastani tässä, mutta silti aamun kalenterihetki tuntuu väärältä tietokoneen hehkussa. Peiton alla pötköttäessä se pieni jauhoinen suklaapala maistuukin paremmalta. Mutta ei tuota Puuha-Pete -kalenteria voi sängyn allakaan säilyttää. Äh.

Elämä on välillä turhan haastavaa.