Hopeinen Salama on täällä taas. Voi onnea! Hurina on tasainen ja tiedostot tallessa. Varmuuskopioitakin on heitelty pitkin nurkkia, ettei tarvitse sitten jatkossa taas itkeä vanhan tauhkan perään. Koska ne vuonna -98 kirjoitetut novellintekeleet ovat tärkeitä. Haha. No ovathan ne, vaikken pystykään niitä vielä ainakaan vuosikymmeneen lukemaan, semmoista settiä siellä muistaakseni on. Täytyy ne silti säilöä huolellisesti ja pitää tallessa ihan siltä varalta, että minusta tuleekin suuri taiteilija ja kuolemani jälkeen julkaistaan kokoelmatolkulla nuoruusvuosieni tuotantoa. Kyllä ennenvanhaan oli sitten helpompaa, kun matskut olivat vain paperilla eikä avaamiseen tarvinnut mitään saakelin ohjelmistopäivityksiä ja muuta scheissea. Minulla ei ole mitään hajua, mitä isi tälle koneelle tarkalleen ottaen teki. Monta iltaa siihen meni ja monta tunnistamaton sana-numero-kirjain -yhdistelmää kuulin. Sama se. Hän on täällä taas! Tekee mieli melkein halia.