Onpa kumma fiilis. Täällä on yhtäkkiä ihan kevät, siis ihan kevättakkia ja kaulaliinan hylkäystä ja allergisia aivastuskohtauksia myöten. Tänään kaivoin jostain kätköistäni peräti ihan aurinkolasit, ne jotka ostin joululomalla Suomesta vähän kuin vitsinä, koska joululomalla Suomessa ei tullut mieleen, että jossain ajassa ja ulottuvuudessa joku voisi tarvita aurinkolaseja. Vaan kylläpä niitä tänään tarvitsi! Ilma on niin lämmin, että vieläkin voi pitää ikkunaa auki, vaikka aurinko laski jo hyvän aikaa sitten. Jostain ylempää kuuluu torvensoittoa ja minä juon jääteetä avoimen ikkunan ääressä. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä! Tällainenko voi maaliskuu olla? Saanko kysyä, miksi me suomalaiset olemme päättäneet pysyä siellä Pohjolassa? Eikö sitä juroa kansaa olisi voinut asuttaa jonnekin, jossa maaliskuukin on muuta kuin loskaa ja kengän sisään tunkeutuvaa hiekoitushiekkaa? Oikeasti?

Koulussakin oli hämmentävää, kun uusi lukukausi alkoi ja kurssi oli yhtäkkiä täynnä ihan untuvikkoja vaihto-opiskelijoita, jotka pelokkaina kirjoittivat muistiin professorin sanomisia. Tuli jotenkin varma ja tietäväinen olo, kun olen täällä jo yhden lukukauden pällistellyt ja tuoltakin professorilta yhden suullisen tentin kärvistellyt läpi. Ei tämä niin pelottavaa ole, vaikka kieltä en kyllä osaa yhtään vieläkään. Joku paikallinen halusi keskustella luentotauollani kanssani saksaksi ja voi perse kun se oli taas vaikeaa. Miten ne itsekään osaavat sitä? Ihan mahdoton kieli! Voitaisiinko tehdä joku valtioiden yhteensulattamo, että saadaan yhteen pakettiin Suomen luonteenlaatu, kieli ja opintotuki ja Itävallan sijainti? Eikö se kävisi päinsä? Suovalta? Itämi? Jotain? Jooko?

Ostin tänään muuten uuden sinisen kynsilakan kun se edellinen oli pettymys. Mulla on monia muitakin tyyliin liittyviä hankintoja mielessä, ne siniset korkokengät eivät ainakaan pohjimmaisena. Tämä kevät ei ehkä sovi mulle. Hui kauhea.