Skipataanko joulu? Ai, se meni jo? Okei.

Rikoin omat ennätykseni ja kyllästyin lomaan jo neljäntenä päivänä. Kalsea kotokylä, sohvalla makoilua, telkkarissa ei mitään ja kaikkialla muualla sitäkin vähemmän. Ei edes mitään perinteisiä vuodenvaihdeahdistuksia tai suurensuuria vitutuksia, pelkkää tyhjää vain. Välissä ajettiin muutama sata kilometriä mummolaan ja takaisin ja sillä reissulla suurin kriisi oli se, kun äiti ei tajunnut että nukuin takapenkillä niska kenossa ja herätti vahingossa Varkauden kohdalla. Kun sitten vielä kotopuolessa naputtelin jonkun turhanpäiväisen öisen blogikirjoituksen ja sähkökatko söi sen juuri ennen kuin ehdin painaa tallenna-nappulaa, päätin loman olevan siinä. Pakkasin kimpsut ja kampsut ja junailin kotiin.

Ja mitäs täällä, aurinko paistoi, kaapissa oli keksejä ja kaupassa törmäsin yhteen toveriin, joka lupasi tulla illalla kahville. Jotenkin kauhean leppoisaa ja pikkukaupunkimaista ollakseen Helsinki, jossa huhujen mukaan asuu vain narkkareita ja vittumaisia ihmisiä. Varsinkin kun tulin juuri kotopuolesta, missä pitää vaihdella kuukauden verran sähköposteja jos haluaa nähdä jonkun ja silloinkin kukaan ei saavu sovittuun aikaan paikalle, osa ei koskaan. Tykkään paljon enemmän täkäläisestä tyylistä.

Joten ostin lisää keksejä. Mulla on uusi kannellinen keksipurkki, ostin sen joululahjaksi itselleni ja se on iso, eli sinne tarvitsee paljon keksejä. Yksi paketillinen näyttää siinä aika surkealta, joten heitin sekaan kourallisen laukkujen pohjilta löytyneitä Pätkis-patukoita ja pari vanhaa konvehtia. Ei se ihan kaikkein kaunein kattaus ole, mutta jessus, miten hieno purkki. Aarrepurkki.