Okei, seuraavaksi positiivisia asioita. Asioita, joista tykkään, listamuodossa, koska tykkään siitä.

  • Aurinko. Joo, vähän menee nyt toistoksi, mutta kun tuo aurinko paistaa niin täydellisen hienosti mun ikkunaan ja ulkona on upea syksysää ja keltaiset lehdet ovat niin nättejä ja ahhh. Tämmöistä syksyn kuuluukin olla.
  • Ne yhdet pitkänmalliset uutuussämpylät, joiden nimeä en nyt muista, mutta joita voisin syödä putkeen sata ja ehkä olen syönytkin.
  • Kahvittelu ja kälätys ystävien kanssa. Eilen kävin yhden tytskän kanssa kaakaolla ja saatoin puhua taas tuhottoman paljon, mitä eivät tietysti minua huonosti tuntevat ihmiset usko, koska olen sisäänpäinkääntyvä urpo pönö, joka ei sano kenellekään mitään ellei kysytä. Vähän toki meinasin hiljentyä siinä vaiheessa, kun kaveri hivutti puheenaiheen ensiasuntosäästämiseen ja muihin pelottaviin aikuisten asioihin, mutta hei, pakko kai se on jo myöntyä ja ruveta itsekin isoksi ihmiseksi. Kaakaonkin otin ilman kermavaahtoa. (Kyseisessä paikassa oli muuten pöytiintarjoilu. Tykkäsin siitäkin, sillä menin viime vuonna tottumaan moiseen palvelutasoon. Suomessa saa yleensä pöytänsäkin siivota itse ja kas kun ei joudu ihan tiskivuoroon asti. Voi kun me mentäisiin Keski-Euroopan tyyliin mukaan. Ja niillä hitusen huokeammilla hinnoillakin, kiitos.)
  • Doodle.com, jota ei näköjään tarvitse käyttää ainoastaan tylsiin ja asiallisiin juttuihin, vaan jolla voi tehdä myös hulvattomista hilebileilloista tylsiä ja asiallisia. Mun kaverit vähän nauravat mulle, mutta mä rakastan tätä järjestelmällisyyttä, jolla pirskeiden ajoitusta voi näin optimoida. En ehkä suunnittele enää koskaan mitään ilman doodletusta. Olen niin aikuinen nykyään.
  • Kirjaston vippilainapöytä. Siitä löytää kirjoja, joilla saattaa olla sadankin ihmisen varausjono. Tänä syksynä olen jo lukenut Riikka Pulkkisen Totta-kirjan (josta pidin, vaikka sitä ekaa en koskaan edes saanut loppuun. Se saattoi johtua myös siitä älyttömästä hypetyksestä, joka sen ympärillä silloin pyöri, minähän olen tunnetusti se vastahanka. Täytyisi ehkä kokeilla uudestaan.) ja tänään nappasin mukaani Juha Itkosen Seitsemäntoistan. 17 on mun onnenlukuni, mutta se kyllä täytyy sanoa, että kannen uimahousukuva ei välttämättä ole kaikista puoleensavetävin vaihtoehto. Joo joo, ei saa tuomita ulkonäön perusteella, jadajadajada, mutta eikö siihen kanteen olisi voinut lätkäistä jotain muuta kuvaa? Tai edes kiskoa hemmon jalkaan shortseja? Olen kauhea tekopyhä paskiainen, kun en siedä miesten lyhytlahkeisia uimahousuja. Ne näyttävät ihan pikkuhousuilta.
  • The Officen jenkkiversio. Olin pitkään sitä mieltä, ettei sitä voi katsoa, kun britit tekivät jo kaiken paremmin, mutta nyt sitten antauduin ja olen katsonut parikymmentä jaksoa yhdessä hujauksessa. Olen rakastunut Jim Halpertiin. Palavasti. Saattaisin kelpuuttaa sen vaikka pikkuhousu-uikkareissa, jos tilaisuus tarjoutuisi.
  • Se toinen, vähän vähemmän suosittu Office, eli Microsoft Office 2007 ja sen väri- ja tyylivalikot. Yksikään harkkatyö ei ole niin paha, ettei sitä voisi piristää kauniisti sävytetyillä taulukoilla ja kuvaajilla. Ihan hävettää, kuinka pitkällisesti olen paneutunut keskeneräisen seminaarityöni ulkoasuseikkoihin, varsinkin, kun tuolla aihealueella luovuus ei ole ehkä kaikista toivotuin ominaisuus ja raportille on annettu hyvin tarkat ulkoasuohjeet, joita pitäisi noudattaa. Mutta kun en taho! Okei, metkoista fonteista luovuin jo ja tyylitellyn kansisivunkin poistin, mutta kaavion värimaailman pidän. En suostu olemaan ihminen, joka käyttää Excel-kuvaajien oletusvärejä. (Muutenhan MS Office on täysin paska. Kerroinko jo, kuinka sain Wordin kaatumaan? Kahdesti.)
  • Chileläisten kaivosmiesten pelastusoperaatio. On niin kiva lukea juttuja ylöspäässeiden ja heitä vastaanottavien riemusta. Onnelliset loput ovat hienoja.