Hei. Kotona ollaan taas. Täällä on tiskiä ja pyykkiä ja pilaantuvaa maitoa, joten kotoisa olo on taattu. Eilen torkuin bussimatkan tenttikirja sylissäni ja aamulla kävin kertoilemassa hillittömän kattavia tietojani koululla. Tenttiviikko olisi sitten siinä. Juhlistin asiaa kahvijäätelöllä. Hurraa.

Eilen, vielä siellä kotonurkilla ollessani, kävimme suunnitelmien mukaan katsomassa perin tylsästi nimetyn The Queen -elokuvan. Ei sitä ole turhaan kehuttu. Permanenttikiharoita ja kuivuuttaan ratisevaa kuningatarläppää, sehän on ihan parasta. Siskoa ahdisti, kun elokuvayleisö koostui ainoastaan laumasta vanhemmanpuoleisia tätejä sekä meidän perheen naisväestä, mutta minä en enää jaksa surra kutistuvaa cooliuttani. Elisabet on ihan tarpeeksi viileä tsiksi mulle. Tätiyleisö kyllä supatteli siihen malliin, että melkein luuli olevansa teinitypyjen seassa Orlandoa katsomassa. On se kumma, kun mikään ikäpolvi ei ymmärrä olla hiljaa elokuvissa.

Yöllä näin sitten unta, että olin itse prinsessa Diana. Oli tiaraa ja oli ketkua anoppia ja oli palatsia, johon eksyin pahemman kerran. Haha. Mää tahon olla rinsessa kans.

Vähän olisi semmoinen levoton olo. Huomenna lähtee kone Roomaan. Jännityksellä seuraamme, ovatko tytskät siinä koneessa mukana, vai jääkö talvilomamme kohteeksi saksalainen rupulentokenttä. Uiuiui.