Ilmaisin tänään ruotsin tunnilla ääneen suuren huoleni olutvarojen vähenemisestä maapallolla ja tuon tärkeän nesteen hinnan jatkuvasta kohoamisesta. No perkele, jos se öl on saksaksi öljy, niin eikö voi sitten ruotsiksi olla? Häh. Nauratti ehkä hitusen, varsinkin kun siinä teekkarilaumassa minä olin vielä se, joka ei tapaa olueen koskea. Empaattisena ihmisenä osaan ahdistua myös toverien juomahuolista, ja vielä toisella kotimaisella. Johan on.

Kävin myös vähän urpoilemassa apteekissa, juttelin ulkomaankielisten jumalatyrkytyshemmojen kanssa rappukäytävässä, jonka valokatkaisija on edelleen rikki ja siten tunnelmavalaistus oli taattu, sekä soitin puhelun numeroon, josta en tiennyt, kenen se oli, henkilölle, jonka nimeä en tiennyt. Ja nukuin päiväunet. Vähemmästäkin tulee pöljä olo.

Siskolta tuli tekstiviesti. Rasti seinään, edellisen olen saanut ehkä kaksi vuotta sitten, kun siskolle piti laittaa Everwood nauhalle. Tai jotain. Tämänpäiväisessä viestissä tahdottiin rahaa. Tämä sisarusrakkaus välillämme laittaa mielen ihan herkistymään.

Postista tuli Aamulehden joulukalenteri, jonka pöllin itselleni kämppiksiltä kysymättä. Nyt mulla on niitä kaksi. Äitee osti lauantaina mulle perinteiseksi muodostuneen Puuha-Pete -kalenterin, kun tarpeeksi pitkään manguin. Citymarketin joulukalenterihyllyllä noin kuusivuotias pipopää seurasi suu auki vierestä, kun aikuisehko ihminen kinusi äidiltään suklaakalenteria. No tarviiko lasten omia kaikki kivat jutut itselleen? Häh.

Pitäisköhän ihan keittää tsufeet, jos tästä vaikka fiksuuntuis. Ne kyllä saisivat pysyä linjalla muki-kurkku, eivätkä loiskua pitkin maita ja mantereita, kuten se edellinen satsi. En jaksaisi kuurata enää tähän aikaan päivästä.