Olen viettänyt itsenäisyyspäivää varsin juhlallisesti. Pesin pyykkiä, tiskasin viime viikonlopun tiskit (Vähän oli ällöjä taas, ikinä ei saisi jättää punaviinipohjaisia tuotteita lasien pohjille muhimaan.) ja söin kaksi lihapiirakkaa. No sori vaan Suomi. Tää on nyt vain vähän tämmöistä, kun huomenna pitäisi taas lehahtaa toisaalle ja eilen iski väsymys just siinä kohdassa, kun olisi pitänyt mennä ruokakauppaan. Koita siinä nyt kulinaarisia nautintoja suunnitella, kun pää on sumea ja niska mutrulla parin tunnin sohvanokosista. Miksi, oi miksi en voi nukkua päiväunia sängyssäni? Sohvani ei tosiaankaan ole tehty tälle keholle. Tai tämä keho sohvalle.

Vielä pitäisi jatkaa arkiaskareita ja hoitaa esim.esim. parit pelottavat koulujutut, mutta kyllä nuo pönötysjuhlat tuossa taustalla soivat. Kävi siellä yksi hipetihoppaajakin presidenttiä kättelemässä, ja tyttöset saivat hihkua vuoroperään tekstiviestien välityksellä. Mahtaakohan sillä olla ylihuomennakin frakki päällä? Tsihii. Koulusta ja pelottavuudesta vielä sen verran, että siitä kivasta enkun tentistä oli tullut kiva vitonen. Voi skyggeböö, juuri kun olin sopivasti rappiolla. Vähän mietin, että ryhtyisinkö kielihipiksi, kun tällä viikolla aloitin sitten sen suurta hupia herättäneen ranskan. Kyseisen kurssin kirjat maksoivat ainakin niin perkeleesti, että parempi ois tosiaan sitten oppiakin jotain. Ekalla tunnilla opin sanomaan nimeni. Ikää ei voitu opetella, kun läsnäolijat olivat 5-15 vuotta kirjan kohderyhmää vanhempia, ei riittänyt numerot. Haha, alkeiskurssit on hauskoja. Osaan myös sanoa café au lait. Se on kyllä paljon tärkeempi kuin joku tyhmä nimi tai ikä.

Vähän kyllä raastavat nuo kahdeksan aamut. Huomenna on semmoinen taas! Sehän on ihan aamuyötä se, en minä kykene. Liian raakaa, mutta eipä sitä aamua viitsi oikein pitkäksikään vetää, kun rankka koulupäivä loppuu jo kymmeneltä. Mun täytyy olla urhea, kyllä mä pystyn siihen. Hohoo, tällaisille retkuille sitä itsenäinen kotimaa on taisteltu. Voi porot.