Eilisillasta lähtien olen koittanut lietsoa itseäni nostalgiseen tilaan. Viimeinen ilta Murjussa. Viimeinen yö ikkunani alla. Viimeinen suihku homeisessa kylppärissä. Viimeinen sanomalehdenhaku rämisevällä hissillä. Viimeinen yhdistetty aamupala ja naapurienkyttäyshetki kämppiksen kanssa. Viimeinen blogimerkintä tässä pimeässä nurkassa. Ooh.
En mä tässä kyllä kovinkaan tunteelliseksi osaa heittäytyä. Jos Murjua tulee ikävä, niin ratkaisu on varsin helppo. Mikäs muu kaunotar se uuden asunnon ikkunasta kurkistaisikaan, kuin rakas vanha koti. Suloista, niin suloista.
(Jos musta ei hetkeen kuulu, niin olen liian kiireinen halaillessani niitä tuolinjalkoja tai sitten netin virittely kestää jonkun tovin. Datanörtit kun ovat kesälomilla jne. Mut näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Moj.)
(Jos musta ei hetkeen kuulu, niin olen liian kiireinen halaillessani niitä tuolinjalkoja tai sitten netin virittely kestää jonkun tovin. Datanörtit kun ovat kesälomilla jne. Mut näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Moj.)