Olihan mukava viikonloppu. Perjantaina join aamukahvit parvekkeella ja laitoin ihan aurinkorasvaa, kun se aurinko niin kovasti hoilotti. Aurinkorasvan haju on mulle aina joku ihan kauhea nostalgiatrippi ja nyt kun siinä purkissa oli vielä Itävallan tekstit, meinasin ihan tyystin siirtyä viime vuoteen. Loppupäivän väkersin harkkatyötä telkkari seuranani ja omituisessa tunteellisessa olotilassani ihan jopa liikutuin niistä prinsessahäistä. Istuin lattialla ja kyynelehdin dynamiikan laskujen päälle, voi jösses kun siinä on taas hieno kohtaus aidosta elämästä. Hah.

Lauantaina lähdin wappua pakoon toverin luokse Helsinkiin. Puhuimme paskaa, puhaltelimme saippuakuplia ikkunasta ja lojuimme lattialla x-asennossa. Juuri tuollaista vappua kaipasinkin, en yhtään jaksa nyt mitään hulluttelua. Junassa kyllä kuuntelin pienellä kaiholla vastapäisen teinikaksikon pohdintaa siitä, että miten esitetään puhelimitse äidille että ollaan ihan vain kaverin luona eikä oikeasti pääkaupungin humussa. Mä muistan nuo kuviot vielä, harkinnalla sävelletyt valeet ja se kutkuttava paniikintunne, kun jonkun vanhemmat soittaa. Kerran yhden äiti tuli hakemaan lastaan kotibileistä pois ja minä syöksyin pöydän alle piiloon sellaisella vauhdilla että polvet olivat mustelmilla seuraavan viikon. Toisella kertaa opiskelin Ocean's Eleven -elokuvan juonen ulkoa, jotta voisin uskottavasti esittää käyneeni katsomassa sen elokuvissa vaikka oikeasti istuimme kaljoittelemassa jossain pankin rappusilla tai missälie. Kävin imdb:stä tarkistamassa, Ocean's Eleven on julkaistu melkein kymmenen vuotta sitten. Saakeli kun me ollaan vanhoja.

Sunnuntaina kävelimme tuulista Helsinkiä ristiinrastiin ja sitten tulin kotiin jollain taikajunalla, joka oli ajoissa, melkein tyhjä ja muutenkin niin mukava matkustusmuoto, että olisin voinut torkkua siinä ikkunaa vasten vaikka kuinka monta tuntia. Tampereelle tultuani olin unohtanut wapun jo ihan täysin ja meinasin hermostua, kun keskustan liikenne oli vieläkin poikki ja bussien sijasta kaduilla kulki vain tuulen työntämä tallattu serpentiini. Pääsin silti kotiin ja nukuin laittoman pitkät yöunet. Nyt mun pitäisi opiskella, olenhan ihan töistäkin poissa sen takia, mutta jostain syystä on kivempaa maata vielä vähän tässä ja syödä suklaarusinoita aamupalaksi. No kyllä minä ihan kohta rupean.