Sain kutsun kaveriksi Facebookiin. Hoho, saavutti se nykyaika tämänkin torpan! En rekisteröitynyt, tietenkään, onhan vastahanka toinen nimeni. Mutta on se silti aika koleeta tietää, että minulla on ainakin yksi potentiaalinen Facebook-ystävä. Melkein yhtä koleeta on se, että samainen tytskä on myöhemmin tänään myös vohveleita ja paskanjauhantaa -ystäväni. Jes.

Bloggausblokki. Ei mittee asiaa. Tylsistyttää ja surettaa ja kiukuttaa, mutta ei niistä nyt sen enempää. Nyt on keskiviikko, silloin kai kuuluukin tutkimusten mukaan olla ärtynyt, mutta entä jos on samassa mielentilassa aina? Jurppii. Katson Frendien uusintoja nauhalta ja syön törkeän ällöttävää Phish Food -jätskiä. Meneehän ne päivät näinkin.

Viime aikojen suurin elämys oli ajaa Polosella pimeän sunnuntai-illan paluuruuhkassa moottoritien ohituskaistaa pitkin ja huudattaa Enter Shikaria niin kovaa kuin rupustereot jaksoivat. Örinähevitrancea, komea kuutamo ja pikkuauto päihittämässä typeriä Mersuja ja Audeja, jotka päiväsaikaan kiilaavat kuin hullut. Oli se hienoa. Joukkoliikenne haistakoon paskan. Loppumatkan bussissa soi Radio Nova.