Tsah. Vuodatus kehotti minuakin liittämään blogiini kategorioita, jotta voisin listautua jossain Vuodatuksen kätköissä samanhenkisten kanssa ilmeisesti vähän samaan tyyliin kuin Blogilistallakin. Silmäilin nyt sitten listan läpi ja löysin itseeni sopivia aihepiirejä pyöreät nolla kappaletta. Minulla ei ole lapsia, parisuhdetta, harrastusta eikä lemmikkiä, en eroa enkä askartele, ymmärrän tekniikasta ja muodista tasan yhtä vähän ja puutarhanhoidolliset kykynikin ovat vähän kyseenalaiset, sillä tiskipöydän kulmalta löytyi taas yksi uusi kuollut viherkasvi. Eihän noilla luokituksilla ole mitään sen suurempaa merkitystä, mutta kun tämä blogi on hyvin paljolti samaa tavaraa kuin koko elämäni, tuntuu vähän ontolta, etten löydä luokista itselleni yhtäkään. Kyllähän minä aina sanon olevani elämätön, mutta ihan noin konkreettisesti? Kääk. Ja Blogilistalla kehtaan vielä notkua luokassa elämä. Jos tuo ei ole totuuden vääristelyä niin ei sitten mikään. Haha.

Minulla on tavallaan synttäriviikonloppu ja olen yksin kotona syömässä broileripyöryköitä halvan valkoviinin kera. Mitä on oikein tapahtunut? Yritin järjestää juhlia, mutta kukaan ei tullut. Värjäsin hiukseni ja lakkasin varpaankynteni ja kävin kirjastossa lukemassa tiedelehtiä. En osaa oikein päättää, jaksaisinko olla surullinen. Kaksikymmentäkaksi on aika merkityksetön luku ja onhan se päiväkin oikeasti vasta ensi viikolla. Minulla on kivoja uusia levyjä ja läjä lukemattomia lehtiä ja pakastimessa piparitaikinaa. Ei tässä nyt sinänsä mitään hätää ole. Mutta jos maanantaina ei ole lunta maassa, olen pulassa.